Blogi | Maria Löfgren: Elinkeinoelämä sai haluamansa – Miksi siis happamia pihlajanmarjoja?

14.6.2022 08:00

”Elinkeinoelämä ja teollisuuden palkansaajaliitot ovat nyt saaneet, mitä ovat himoinneet: Suomen malli on nakutettu kuntien ja hyvinvointialueiden sopimuksiin. Missä viipyvät riemunkiljahdukset?” kirjoittaa JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren.

Elinkeinoelämä ja teollisuuden palkansaajaliitot saivat kuntasopimuksen ansiosta vihdoin sen, mitä ovat himoinneet: Suomen malli on nyt nakutettu kuntien ja hyvinvointialueiden 300 000 palkansaajan työehtosopimuksiin kolmeksi vuodeksi eteenpäin.

Niin kutsuttu Suomen mallihan tarkoittaa yksinkertaisimmillaan, että muun muassa julkisen sektorin palkankorotukset noudattelevat vientisektorin sopimuksia.

Nyt sovitut kuntien ja hyvinvointialueiden vähimmäiskorotukset vuosille 2023 ja 2024 ovat 1,9 prosenttia. Tämän tason maamme kilpailukyky kestää mainiosti.

Näiden vuosien korotuksiin liittyy myös perälauta: jos verrokkialojen – teknologiateollisuuden, kemian perusteollisuuden sekä auto- ja kuljetusalan – työehtosopimusten kustannusvaikutus ylittää sovitun 1,9 prosenttia, ylitys lisätään myös kunta-alalle.

Kolmella teollisuudenalalla on siis valta kertoa meille, nousevatko kuntapalkat nyt sopimaamme enemmän.

Missä viipyvät riemunkiljahdukset? Miksi ensimmäisen kerran virallisesti tunnustettu Suomen malli kyseenalaistetaan heti kättelyssä?

Valttikortithan ovat elinkeinoelämällä ja sen palkansaajaliitoilla.

Kunta-alan ongelmien korjaaminen takautuvasti vuosien paineiden jälkeen ei romuta maamme kilpailukykyä, jos ratkaiseviksi todetut kolme sopimusalaa malttavat tehdä sen, mitä ne kuntapalkansaajiltakin vaativat: kilpailukykyä tukevan palkkaratkaisun.

Käyttäkää valtaanne vastuullisesti, solidaarisesti ja maltillisesti kilpailukykyä tukevasti. Me jukolaiset seuraamme teitä.

Viisivuotisen palkkaohjelman kuntasektori sai 20 vuoden tauon jälkeen.

Edellinen, vuosien 2003–2007 ohjelma, yritti kuroa kiinni silloista, keskimäärin 7–8 prosentin palkkaeroa kuntien ja yrityssektorin vastaavien ammattien välillä.

Tuolloin tavoite ei kuitenkaan toteutunut, koska samaan aikaan yritykset maksoivat työntekijöilleen yleisiä sopimuskorotuksia enemmän. Nämä palkkaliukumat taas kuntasektorilla pitkälti puuttuvat. Eli kuntien palkkataso ja ansiokehitys ovat jääneet jatkuvasti jälkeen verrattuna yksityissektoriin.

Elinkeinoelämän happamien pihlajanmarjojen määrä ihmetyttää.

Palkkaohjelma on välttämätön, jotta kuntatyönantaja saa pidettyä vetovoimansa. Jos haluaa saada töihin alansa huippuja, laadusta pitää maksaa. Ja mitä enemmän laatua on, sitä parempaa palvelua se tarkoittaa suomalaisille.

Nyt yhteensä viiden prosentin suuruinen palkkaohjelma ei hoida kaikkia kunta-alan ongelmia, mutta alkuun päästään.

Lisäraha ei tule kuntasektorilla kaikille. Se käytetään nimenomaan palkkausjärjestelmien kehittämiseen, työvoimapulan selättämiseen ja ansiokehityksen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.

Kuntasektori on ihan oikeutetusti Suomen mallin suunnannäyttäjä.

Usein kysytään, oliko ensin muna vai kana. Jos Suomessa ei olisi hyvin toimivaa julkista sektoria – siis kanaa – huolehtimassa muun muassa tulevaisuuden työvoiman koulutuksesta ja nykyisten työntekijöiden terveydestä ja virkistyksestä, eipä olisi munaakaan, eli vientisektorin tuotosta.

Pihlajanmarja-piirileikki julkisuudessa kannattaakin lopettaa heti. Paikallinen sopiminen, yleiskorotukset, tupo, palkkakuri – mikään näistä ei yksin ole ratkaisu. Mutta niiden yhdistelmästä sellainen voi löytyä vuosiksi.

Työmarkkinoiden täytyy uudistua, mutta niin tapahtuu vain osapuolten kesken suunnittelemalla, neuvottelemalla ja sopimalla.

Esimerkkinä toimii kuntasektorin tammikuusta lähtien neuvoteltu sopimus. Se ei tullut helpolla. Sovittelulautakunnan työ oli todella tarpeen, mutta lopullinen muotoilu syntyi JUKOn, JAUn ja KT:n kesken sopimalla. Umpikujasta löytyi ulospääsy, kompromissi.

Työmarkkinat kykenevät siis edelleen keskusteluun ja neuvotteluun. Teollisuuden, palvelualojen ja julkisen sektorin täytyy alkaa etsiä kestävää pohjaa Suomelle yhdessä.

Maria Löfgren

Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja.

Blogi | Maria Löfgren: Vastakkainasettelu on yhtä syvältä kuin kunta-alan palkkakuopat | 25.5.2022

JUKO: Neuvottelutaito voitti ja lakot vauhdittivat – kunta-ala sai palkkaohjelman | 8.6.2022

JUKO | Kysymyksiä ja vastauksia kuntasopimuksista | 8.6.2022

JUKO | Tutustu uunituoreeseen kunta-alan sopimukseen – tällainen se on | 9.6.2022

JUKO | 7 faktaa palkkaohjelmasta ja JUKOn tavoitteista kunta-alan neuvotteluissa | 1.6.2022