Blogi | Vanhaan ei ole paluuta – liittokierroksella sopu löytyy toimialakohtaisista ratkaisuista

Neuvottelemme työmarkkinoilla tilanteessa, jossa kaikki osapuolet vilkuilevat naapuripöytiin. Käynnissä on liittokierros, jossa lähtökohtana sovun löytymiselle ovat toimialakohtaiset ratkaisut.

Ratkaisuja ei silti näytä syntyvän ennen kuin teknologiateollisuus on saavuttanut omansa joko valtakunnansovittelijan avulla, lakoilla tai neuvotellen.

Käynnissä ovat kuitenkin myös valtion, kirkon ja yliopistojen neuvottelut. Kun yliopistojen palkkaneuvottelut ovat päässeet nyt vauhtiin ja valtion ja kirkon neuvotteluissa avataan sopimukset kokonaan, helmikuussa julkisalat neuvottelevat yhteensä 132 000 palkansaajan työehdoista.

Vientivetoista työmarkkinamallia yritetään tästäkin huolimatta ajaa väkisin eteenpäin perustelematta tavoitetta muiden toimialojen näkökulmista sen kummemmin. Tosiasia kuitenkin on, että yhteistä työmarkkinamallia ei ole, eikä sellaista tule vain joidenkin tahojen sanelemana.

Pitkälle edenneet valtion neuvottelut jämähtivät toissa viikolla, mikä johti siihen, että palkansaajajärjestöjen – ensin valtion ja myöhemmin kirkon – oli pakko irtisanoa voimassa olevat sopimukset.

Helmikuussa valtiolla ja kirkossa emme neuvottele enää vain kuluvan vuoden palkankorotuksista, vaan sopimusten koko sisällöstä.

Valtion työmarkkinalaitoksella ei ollut rohkeutta lähteä kuluvan neuvottelukierroksen päänavaajaksi ja tehdä itsenäistä ratkaisua henkilöstönsä näkökulmasta. Tätä voi pitää jopa vastuuttomana olosuhteissa, joissa muun muassa turvallisuuspoliittinen tilanne on epävarma.

Lisämausteen neuvottelutilanteeseen tuo JUKOn, JAUn ja KT:n kunta- ja hyvinvointialojen viime kesän sopimukseen perustuvat perälautatarkastelut. Verrokkialojen neuvottelujen pitkittämisellä ei kuitenkaan estetä tarkastelua eikä tosiasiaa, että kytköksestä verrokkialoihin on sovittu.

Työmarkkinoiden turbulenssi, toimialojen erilaiset tilanteet ja sopimusautonomia osoittavat, että vientivetoinen työmarkkinamalli ei istu Suomen työmarkkinajärjestelmään eikä keskusjärjestövetoiseen, vanhaan tupo-maailmaankaan ole paluuta.

Sen sijaan julkisalojen palkansaajien on nyt entistä vahvemmin osoitettava, että heidänkin ansiokehityksensä on turvattava myös jatkossa. Julkisalat eivät tulevaisuudessakaan aio jäädä Teknologiateollisuuden työnantajien panttivangeiksi.

Toimialakohtaiset ratkaisut niin yksityisellä kuin julkisaloilla ovat perusteltuja työmarkkinoiden kiihtyvässä muutoksessa ja kunkin alan erilaisissa tilanteissa.

Se, löytyykö Suomelle tulevaisuudessa yhteistä työmarkkinamallia, edellyttää osapuolilta tahtoa keskustella ja miettiä avoimesti vaihtoehtoja tupon ja vientivetoisen mallin ulkopuolelta. Tähän keskusteluun kaikki vastuulliset ja yhteistyökykyiset neuvottelujärjestöt ja liitot ovat toivottavasti valmiita.

Katarina Murto

Kirjoittaja on JUKOn hallituksen ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja.