Mitä mieltä? Kyllä palkansaaja tietää mitä kahvia tarvitaan

Valtiovarainministeriön (VM) 8. helmikuuta julkaisemasta talousraportista tulemme muistamaan ainakin vertauksen ruokakaupasta. Markkinat toimivat tehokkaammin, kun tuotteen tai työn hintaa ei määritellä ulkoapäin. Se on sitä paikallista sopimista. Optimointia.

Kaikki puhuvat joustoista, mutta kovinkaan moni ei puhu, kuinka työn laatua tulisi kehittää. Palkansaaja valitsee itse Juhlamokan, Presidentin tai espresson. Voiko hän valita myös mitä työtä, koska ja kuinka paljon hän tekee? Siis sen mukaan mikä maistuu parhaiten?

Elämme nyt voimakasta työn murrosta. Työterveyslaitoksen skenaarioraportti Hyvinvointia työstä 2030-luvulla kuvaa hyvin toimintaympäristön muutostekijöitä. Työ kehittyy paikasta riippumattomaksi, projektimaiseksi ja algoritmien organisoimaksi. Työpaikoilla tarvitaan sitä kuuluisaa resilienssiä. Vastuuta omasta hyvinvoinnista annetaan entistä enemmän työntekijälle.

Edustan julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestössä JUKOssa sen 15:tä jäsenliittoa, joiden jäsenet työskentelevät kunnan, valtion, yliopiston ja kirkon sektoreilla. Teemme JUKOssa nyt uutta strategiaa ja pohdimme, kuinka valmistaudumme työn ja neuvottelujärjestelmän murrokseen.

Selvää on ainakin, että työn aika- ja paikkasidonnaisuus muuttuu.

Kehityksestä voin ottaa esimerkin armeijasta. Aikoinaan Puolustusvoimissa oli pirun vaikeaa saada läpi hajautettua työtä. Hajautetussa työssä voidaan tehdä työtä toisesta varuskunnasta käsin. Vastaus etätyöhön oli, että se EI MISSÄÄN tapauksessa sovi sotilaille. VM:n asiantuntijat puhuivat, että turvallisuusalalla työ on niin SENSITIIVISTÄ, että sitä ei voi tehdä julkisesti. Työn murroksen paine oli sittenkin niin suuri, että etätyö hyväksyttiin lopulta. Etätyöpäivien määrä ja päivän pituus oli kuitenkin tarkasti normitettua.

”Digiloikkaa hyppivät nyt niin papit kuin pollarit”

Korona muutti työnteon myös julkisella sektorilla. VM joutui toteamaan, että käynnissä on suuri ihmiskoe. Ja miten meille kävi? Kokeesta on selvitty aika hyvin. Työn tuottavuus on parantunut huomattavasti. Digiloikkaa hyppivät nyt papit, lukkarit, pollarit ja uffarit.

Tunnistamme yhdessä sen, että emme voi palata enää vanhaan.

Työtä voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tietotyöläinen voi tehdä työtä junassa, lentokentällä tai taksissa. Aika vaikea on perustella, miksi työtä ei voisi tehdä myös matkalla töihin tai sieltä kotiin palatessa. Myös julkisen sektorin on oltava innovatiivinen työn tekemisessä, jos halutaan kilpailla osaajista. Pelkkä matkustaminen työhön liittyen tuskin kiinnostaa ketään.

Toissa viikolla uutisoitiin Työterveyslaitoksen selvityksestä, jonka mukaan työhyvinvointi heikkeni koronan pitkittyessä. Ihmiset kaipaavat työtovereita ja vaihtelua työpäiviinsä. Totta. Tämä on kaksiteräinen miekka. Alkanutta hyvää kehitystä ei saa ryssiä.

Työn murros voi olla meille kansainvälinen menestystarina, jos sanoitamme tarinamme oikein ja jos laitamme sanat paikoilleen yhdessä. Tiedämme, että 2000-luvulla syntyneet eivät kaipaa suorittavaa työtä. Heistä harvempi haluaa enää raataa työssä ja antaa perheen jäädä kakkoseksi. Tämä on tärkeätä ymmärtää. Kahvi halutaan valita itse.

Ville Viita

Kirjoittaja on JUKOn hallituksen varapuheenjohtaja ja Upseeriliiton puheenjohtaja.

Sarjan aiemmat kirjoitukset

Mitä mieltä? | JUKOn hallituksen ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen? | Rakentavasti mieluummin kuin vastakkainasettelulla | 15.1.2021