Mitä mieltä? Työelämämme on vallannut inhimillisyysvaje

Suomi on selvinnyt monella tasolla pandemia-ajasta hyvin, kun katsomme vertailutuloksia. Korona-ajan vaikutukset nuoriin työntekijöihin ovat kuitenkin jääneet liian vähälle huomiolle.

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen (2021) tulokset osoittavat, että nuorten, alle 36-vuotiaiden työkyky on heikentynyt ja työuupumusoireet ovat lisääntyneet. Nuorten työhyvinvointi on heikentynyt kaikilla työhyvinvoinnin alueilla. Suunta on ollut havaittavissa jo aiemmin, pandemia on vain vahvistanut sitä.

Erityisen poikkeuksellinen havainto tehtiin nuorten työkyvyn osalta. Nuoret kokevat yleensä voimakasta työnimua ja innostuneisuutta työn haasteista verrattuna muihin ikäluokkiin, mutta nyt työelämän on vallannut tylsistyminen. Nuorista 40 prosenttia vastasi tutkimuksessa, ettei ollut oppinut uusia ja aiempaa parempia työtapoja työssään.

Lähes joka viides koki, ettei tullut kohdelluksi reilulla tavalla työssään. Yhtä moni koki panostavansa työhönsä selvästi enemmän kuin mitä sai työltään vastineeksi. Muissa ikäryhmissä noin joka kymmenes kertoi vastaavista kokemuksista.

"Kyse on kohtaamattomuudesta ja inhimillisten tarpeiden ohittamisesta."

Reilu kohtelu rakentuu arvostavasta vuorovaikutuksesta, kuulemisesta ja johdonmukaisuudesta. Nämä kokemukset ovat omiaan edistämään myös työssä koettua yhteisöllisyyttä. Välittävä yhteydenpito ja myönteisen palautteen vaaliminen ovat erityisen tärkeitä haastavina aikoina ja mahdollisesti myös työuransa alussa oleville, todetaan tutkimuksessa.

Työelämäämme, työhyvinvointiamme ja työolosuhteitamme on kehitetty monenlaisissa hankkeissa. Väheksymättä niiden merkitystä ja vaikutuksia haluan kiinnittää huomiota yksinkertaisiin ja edullisiin vaihtoehtoihin kohentaa työelämää.

Työelämän on vallannut inhimillisyysvaje, jota korona-aika on lisännyt. Kyse on kohtaamattomuudesta ja inhimillisten tarpeiden ohittamisesta.

Suomalaisessa työelämässä vain joka viides koki silloin tällöin, että työpaikalla on kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä yhteisöllisyyden kokemuksia ja yhdessä tekemisen tunteita (Lyly-Yrjänäinen: Työolobarometri 2016).

Ihmisen perustarve on tarve tulla kohdatuksi ja sosiaalisesti hyväksytyksi. Epäreilun kohtelun kokemus syntyy, kun tulee sosiaalisesti eristetyksi tai poissuljetuksi paikoista, jossa tehdään työn tai oman uran kannalta merkityksellisiä päätöksiä. Digitaaliset alustat vahvistavat näitä kokemuksia.

"Huomaammeko etä- tai hybridityössä toisen huolen tai surun?"

Matkalla kohti inhimillisesti kestävää työelämää on kiinnitettävä huomiota myötätuntoon työpaikoilla. Myötätunnolla tarkoitetaan yhteyttä toisiin. Se on mukana elämistä, aitoa kohtaamista ja tunteiden jakamista.

Myötätunto on ennen kaikkea tekoja toisten hyväksi. Se voi näkyä halauksena, rinnalla kulkemisena ja kuunteluna. Myötätuntoisen käyttäytymisen kautta voimme vaikuttaa toistemme hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Myötätuntoiset teot ja sanat rakentavat myös omaa hyvinvointiamme ja lisäävät tunnetta pysyvyydestä.

Jotta voimme kulkea tätä kohti, tarvitaan kärsimyksen tunnistamista. Miten huomata etä- tai hybridityössä työntekijän tai työkaverin huoli tai suru? Herättääkö sen tiedostaminen tunteita? Empatia on ihmiselle luontaista, mutta johtaako se toimintaan?

Myötätunto toisia kohtaan johtaa konkreettisiin tekoihin. Jalat lähtevät liikkeelle, askeleet kuljettavat ihmisen luo ja kysyt: ”Mitä sinulle kuluu? Näytät surulliselta, mitä on tapahtunut?” Näitä kysymyksiä voidaan käyttää myös työhön liittyvissä asioissa.

"Nuoret tarvitsevat nähdyksi tulemista ja kokemuksia myötätunnosta, jotta lisääntyneet mielenterveysperustaiset työstä poissaolot saadaan vähenemään."

Ihmisillä on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen tarve saada kokea toisen ihmisen läheisyys. Kuuntelu ja tunteiden kohtaaminen ovat tavallisia työelämätaitoja.

Erityisesti kuuntelua ja tunteiden kohtaamista tarvitsevat nuoret työntekijät, joiden psyykkinen kyky palautua tarvitsee vielä vahvistusta. Nuoret tarvitsevat nähdyksi tulemista ja kokemuksia myötätunnosta, jotta lisääntyneet mielenterveysperustaiset työstä poissaolot saadaan vähenemään.

Työpaikalla inhimilliset teot eivät ole kalliita. Olkaamme ihminen ihmiselle. Jos tämä jää tekemättä, hinta on inhimillisesti ja taloudellisesti kallis niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Arja Lusa

Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n toiminnanjohtaja ja JUKOn hallituksen jäsen.

Lokakuu 2021 | Jenni Karsio (Talentia) | Mitä mieltä? Yhteiskunnan kivijalalle painavampi palkkapussi