Blogi: Moni työsuhde katkesi äitiyslomaan – ammattiliitot saivat syrjinnän kuriin

5.3.2019

Pääluottamusmies Sari Aho, oikeusministeriön hallinnonala

Kuulen valtiolla työssä olevien nuorten sanovan usein, että he liittyvät työmarkkinajärjestöön tai työpaikkayhdistykseen sitten, kun saavat ensimmäisen vakinaisen viran. Tämä ajatus vie minut ajassa taaksepäin oman työ- ja virkamiesurani alkuun viime vuosituhannelle – ja silloisiin epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin.

Tuolloin 1990-luvulla ei ollut ollenkaan selvää, että määräaikaisessa virassa olevat nuoret naiset esimerkiksi oikeusministeriön hallinnonalan virastoissa saivat määräyskirjan, jolla työsuhdetta jatkettiin yli äitiysloman.  Sama käytäntö jatkui vielä 2000-luvun puolelle. Harvoja ilahduttavia poikkeuksia oli Helsingin hovioikeus, jossa niin kutsuttu rankipaikka säilyi äitiysvapaan yli. Moni muu työnantaja ei joko älynnyt tai halunnut valvoa tasa-arvon toteutumista.

Tällaiselle käytännölle en keksi mitään muuta selitystä kuin rahan säästämisen. Olisihan äitiyslomalle jääville pitänyt maksaa työehtosopimuksen mukainen 72 päivän palkka. Varmaan työnantajan edustajat miettivät: ”Ei tietenkään, hehän ovat vain määräaikaisia. Ja eiväthän he tuota rahaa muutenkaan tarvitse, saavathan he äitiyspäivärahaa!”

Työnantajista moni todennäköisesti mielsi itsensä suureksikin hyväntekijäksi luvatessaan, että nuori nainen voisi kyllä äitiysloman loputtua ottaa jälleen yhteyttä, sillä varmaan jotain työtä hänelle löytyisi.

Määräaikainen, järjestäydy sinäkin!

Tänä päivänä laki kieltää syrjinnän esimerkiksi raskauden takia. Tosin lainsäädäntö oli jo muutama vuosikymmen lähes saman sisältöinen kuin nyt. Silloinen menettely onkin ollut moraalisesti täysin kestämätön.

En halua edes ajatella, miten isyyslomaa pyytänyttä nuorta miestä olisi samassa määräaikaisuuden tilanteessa kohdeltu.

Onneksi kaikki työntekijät eivät ole ajatelleet ja toimineet niin kuin alussa mainitsemani nuoret eli jääneet odottamaan vakituista virkaa puolustamatta sitä ennen oikeuksiaan. Vuosien mittaan on myös moni määräaikainen liittynyt ammattiliittoon ja osannut kyseenalaistaa kohtalonsa. He ovat voineet ottaa yhteyttä luottamusmiehiin ja muihin edunvalvonnan ammattilaisiin kysyäkseen neuvoa ja apua.

Ja kun ammattijärjestöjen ihmiset ovat saaneet tietää vallitsevista vääristä käytännöistä ja tasa-arvon noudattamatta jättämisestä, he ovat pystyneet nostamaan asiasta metelin. He ovat kerta toisensa jälkeen kirjelmöineet työnantajalle ja vaatineet lain noudattamista – kuten raskaussyrjinnän lopettamista.

Huomaako kukaan vääryyttä? Kyllä huomaa!

Vuosien mittaan näitä yhteydenottoja luottamusmiehiltä ja liitoilta työnantajiin päin on ollut useita. Aina nimittäin on löytynyt virastoja, joissa on kokeiltu, josko kukaan ei vääriä menettelytapoja huomaisi.

Mutta on huomattu – ja huomataan! Ja onneksi hyvällä menestyksellä.

Tätä perhevapaan kehittymisen esimerkkiä kerron kaikille niille nuorille, jotka ilmoittavat, etteivät tarvitse ammattijärjestöjä.  

Samalla korostan, että minäkin tarvitsen. Nimittäin pian alan olla siinä iässä, että saatan kuulla olevani liian vanha joihinkin tehtäviin.

Onneksi on sentään yksi taho, joka puolustaa jokaista jäsentään, olipa tämän ikä, sukupuoli tai työsuhde mikä ja millainen tahansa.

Tämä taho on ay-liike.