1. Hän on luotettava. Saapuu paikalle, kun on sovittu ja tekee mitä sovitaan.
2. Hän ajattelee, kirjoittaa, puhuu, kuuntelee, keskustelee, päättää, keksii, innovoi, tutkii, hoivaa, parantaa, opettaa, turvaa, huoltaa, korjaa, rakentaa, purkaa, kokkaa, putsaa, laittaa, keittää…
3. Hänellä on lähes puoli miljoonaa kollegaa.
4. Hän arvostaa koulutusta ja kouluttautuu myös itse.
5. Hän huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan, koska ymmärtää että terveydestä on etua hänelle sekä koko yhteiskunnalle.
6. Hän haluaa oppia aina uutta – ja myös oppii!
7. Hän uskoo yhteiseen tekemiseen.
8. Hän auttaa myös muita eteenpäin: oppimaan, huolehtimaan, auttamaan.
9. Hän saa vähemmän palkkaa kuin ansaitsisi.
10. Hän on antelias kehuissaan. Hän nimittäin tietää miltä tuntuu, kun ei arvosteta tarpeeksi.
Vastaus on:
Hän on kympinnainen. Ihminen, joka huolehtii meistä suomalaisista kehdosta hautaan.
Julkisen sektorin kirkon, kuntien, valtion ja yliopiston yhteenlasketusta työvoimasta noin 70 % on naisia. Nämä #kympinnaiset, kaikkiaan lähes puoli miljoonaa ihmistä, vastaavat pitkälti yhteiskuntamme toimintojen rullaamisesta.
Kympinnaisia löytyy kosolti muualtakin, myös kotiympyröistä, ja yhteiskunta valitettavasti käyttää heidän venymistään paljon hyväkseen. Esimerkiksi vanhus voidaan kotiuttaa sairaalasta olettaen, että kotona joku huolehtii jatkohoivasta. Tämä joku tarkoittaa useimmiten vaimoa, tytärtä tai sisarta, joka jatkaa hoivatyötä palkatta tai olemattoman pienen omaishoidontuen turvin.
Oikeudenmukaisuuden takia onkin tärkeää, että julkinen sektori näyttää näiden ammattitaitoisten ja työhönsä sitoutuneiden naisten arvostuksessa mallia muille toimijoille, kuten yksityiselle sektorille. Seuraavaksi alamme vaatia arvostuksen todellista osoittamista vuoden 2020 maaliskuun lopussa, jolloin nykyiset sopimuksemme päättyvät. Eikä kyse ole yksin vain meidän sektoreistamme. Naisten aseman ja palkkauksen kehittäminen julkisella puolella vaikuttaa tasa-arvon kehittämiseen aivan koko yhteiskunnassa.
Meidän pitää kaikkinensa haastaa itseämme ja toisiamme entistä syvällisempään ja tuoreempaan ajatteluun tasa-arvossa. Oletko esimerkiksi sinä miesvaltaisen alan edustaja ajatellut, että #kympinnaiset sopisivat mainiosti myös sinun töihisi? Tätä olisi tärkeää pohtia, sillä suomalaiset työmarkkinat jakautuvat poikkeuksellisen voimakkaasti naisten ja miesten aloihin – EU-maiden keskinäisessä vertailussa jakautuminen on meillä kuudenneksi korkeinta.
Myös julkinen sektorimme on jakautunut voimakkaasti miesten töihin ja naisten töihin. Tästä kärsivät niin naiset kuin miehetkin sekä puoliso, lapset ja koko lähipiiri. Esimerkiksi poliisivoimien ja sotilasammattien ihmiset ovat yhä suurimmaksi osaksi miehiä, ja kun sotilailta vaaditaan työskentelyä viikkokausia putkeen, perustuuko sekin oletukseen, että hän on ilman muuta mies ja hänen kotonaan se joku muu huolehtii lasten hoitamisesta? Vai voisimmeko jo ymmärtää, että ammatit ovat olleet jo pitkään avoinna aivan kaikille? Työelämän pitäisi siis onnistua ilman, että jonkun toisen kontolle jää kodin arjen pyörittäminen.
Myönteistä yhteiskunnassamme on, että me suomalaiset haluamme jatkuvasti kehittää hyvinvointivaltiotamme. Haluamme pitää huolta läheisistämme. Vankkana perustana on hyvä tahto ja syvä yhteiskunnallinen luottamus. Niiden pohjalta on hyvä kehittää edelleen myös tasa-arvoa.
