Blogi | Sovittu työaika ei ole vain tavoite

Työajasta on muodostunut nykypäivän työelämässä epämääräinen käsite, jonka venyminen ja paukkuminen tuntuu kuuluvan asiaan.

Toisinaan mietin, että pitänee nostaa hattua työnantajille. Miten selvästä asiasta on saatu näin harmaata aluetta? Eikä tässä vielä kaikki. On muodostunut osin laajastikin hyväksytty ajatus, että henkilöllä on liian vähän töitä, jos työt ehtii tehdä sovitussa työajassa.

Nykyinen työaikalaki ei ehkä saavuttanut kaikkia odotettuja tavoitteita. Se kuitenkin selvensi keihin ja kuinka laajaan joukkoon lakia sovelletaan. Ainoastaan hyvin tietynlaisissa tehtävissä työskentelevät ovat työaikalain ulkopuolella, ja esimerkiksi lähtökohtaisesti myös keskijohto on lain piirissä.

Sama selkosuomeksi: Kaikilla työaikalain piirissä olevilla on lain, työ- tai virkaehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella selvästi määritelty säännöllinen työaika.

”Ja mikä olennaista, sovittu palkka on suhteessa nimenomaan tähän työaikaan.”

Kun säännöllinen työaika ylittyy, kyse on kulloinkin sovellettavien ehtojen perusteella lisä- tai ylityöstä. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että tiettyjä virassa olevien pakottavia tilanteita lukuun ottamatta vain säännöllinen työaika on se, mikä kuuluu tehdä. Työtä on siis aivan oikea määrä, jos sen hoitamiseen kuluu sovittu työaika.

Erilaiset liukumat, työaikajärjestelyt, joustotyöaika ja saldot tuovat työhön myös palkansaajien kaipaamaa ja tarpeellista joustoa, mutta samalla ne ovat hämärtäneet työajan määrää ja lisänneet työntekijän omaa vastuuta työajasta.

Pahinta on, että tehty työ jää helpommin piiloon ja että saldorajoilla siitä on tehty jopa tehty raskauttava asia.

”Säännöllisen työajan päälle tehdyissä tunneissa ei ole kyse saavutetusta edusta, vaan työnantajan hyväksi tehdystä työstä, josta on saatava asianmukainen korvaus rahana tai vapaana.”

Tämänhetkinen tilanne työmarkkinoilla on monin osin synkeä, eikä vähiten valtiolla, jossa huimat säästötavoitteet johtanevat lähes varmasti lomautuksiin ja irtisanomisiin.

Onkin tärkeää huomata, että jos tekijöitä on vähemmän, myös työtä pitää olla vähemmän. Jäljellejäävien tehtävänä ei ole paikata tilannetta pienemmillä resursseilla.

”Jos säännöllinen työaika ei riitä, kertoo se yleensä siitä, että työtä on liikaa ja tekijöitä liian vähän.”

Vaikka monenlaiset tutkimukset osoittavat työn rasituksen kasvaneen ja samalla vaikuttavan negatiivisesti monien fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, ajatusmalli on yhä usein se, että kaikkensa työlleen antava on odotusarvo ja ihanne.

Yhtä hyvin voimme ajatella, että siinäpä napakka, tehokas ja hyvinvoiva tekijä, kun hommat hoituvat sovitussa työajassa ja muukin elämä on tasapainossa. Olisiko tässä pohdittavaa sinulle, joka esimiehenä johdat vaativaa työtä tai työnantajana maksat palkkaa laadukkaasti tehdystä työstä?

Heli Hartman-Mattila

Kirjoittaja on JUKOn neuvottelupäällikkö.

Sinua saattaa kiinnostaa myös Helin blogi | Kun minimistä tuli maksimi, ärsyttävä yhteistoimintalaki

Mikä JUKO?

• Edustamme julkisalojen työmarkkinaneuvotteluissa 35:tä akavalaista ammattiliittoa, joilla on yhteensä 200 000 jäsentä.
• Sovimme virka- ja työsuhteiden ehdoista kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa, evankelis–luterilaisessa kirkossa sekä Avainta-aloilla, Kansallisgalleriassa ja Työterveyslaitoksella.
• Työpaikoilla 3 500 luottamusmiestämme edustaa kaikkien JUKO-liittojen jäseniä.
• Missiona hyvinvoiva työelämä.
• Julkisalan asiantuntija, esihenkilö- tai johtotehtävissä työskentelevä: löydä akavalainen/jukolainen liittosi!