Tähän aikaan vuodesta keskusteluja hallitsee yksi puheenaihe: lomapaniikki. Esimerkiksi moni meistä asiantuntijoista ja esimiehistä tuntee ansaitsevansa lomansa vasta, kun kaikki keskeneräiset asiat on putsattu pöydältä. Tosiasia kuitenkin on, että maailma ei tule valmiiksi ennen lomia.
Pahimmillaan lomanaluspäivien kiireessä väkisin väännetty ratkaisu ei myöskään välttämättä ole parhaasta päästä – ja usein huomaamme sen vasta loman jälkeen.
Loma on lepoa varten. Liian monella työpaikalla tämä on kuitenkin vain teoriaa – jopa täällä meillä JUKOssa. Esimerkiksi osa neuvottelupäälliköistämme on vastaillut työpuheluihinsa mökkilaiturillaan. Kun kova työmoraali jyrää itsesuojeluvaiston, lomapäivästä tulee työpäivä. Ajatukset kääntyvät työtehtäviin, eikä loma virkistä.
Päätin, että tällainen meno ei voi jatkua. Päädyimme JUKOssa laittamaan koko toimiston kiinni heinäkuun ajaksi. Myös työjärjestelyjen kannalta tämä on tehokkain ratkaisu, koska pääsemme elokuussa koko porukalla tekemään töitä täysillä.
Monilla julkisen sektorin työpaikoilla lomasijaisia palkataan yhä harvemmin, jolloin kesken jääneet hommat todella jäävät tekemättä. Moni pyyteleekin lomiaan anteeksi tai jopa lyhentää niitä. Kannattaa muistaa, että nykyiset lomaviikkomme ovat kovien neuvottelujen tulosta. Julkinen sektori ei ole halunnut antaa omille työntekijöilleen palkankorotuksia, sen sijaan vastaan on tultu lomapäivillä.
Jokaisen meistä on tärkeää löytää oma tapansa rentoutua. Jotkut sanovat, että työasioiden osittainen hoitaminen ei häiritse lomaa. Uskallan kuitenkin väittää, että työpuhelut, selvitysten tutkiminen tai jatkuva työverkostoituminen eivät anna mielelle ja keholle kaivattua lepoa. Olen itsekin opetellut jättämään töitä loman jälkeiseen aikaan, jolloin teen levänneillä aivoillani parempia ratkaisuja.
Tänä kesänä olen luvannut itselleni pitää loman lomana. Anna sinäkin itsellesi, alaisillesi ja työkavereillesi lomarauha.