22.10.2025
Monien urheilulajien aktiivisena seuraajana olen huomannut, että urheilullisen annin lisäksi ne tarjoavat erinomaisia oppeja työelämään – etenkin silloin, kun lajina on suunnistus.
Toisille se on palavan intohimon kohde riippumatta omasta tasosta, toisille hauskaa haastetta muun ohessa.
Motivaation syvyys on kuitenkin sivuseikka, sillä näinhän se menee myös työelämässä: toiselle työ on keskeinen keino toteuttaa omaa potentiaaliaan, toiselle ehkä välttämätön paha, mutta kumpikin haluaa hoitaa työnsä hyvin.
Yhtä kaikki, suunnistus tiivistää kaiken olennaisen työelämän eri tilanteisiin.
Ennakoi ja ajattele, ennen kuin teet
Urheiluletkautus ”vauhti korjaa virheet!” ei päde suunnistuksessa, eikä työelämässä. Usein vauhti pahentaa virheitä.
Toki ajoittain on helppoja tehtäviä (rastivälejä), jotka voi hoitaa rutiinilla ja samalla valmistautua jo seuraavaan haasteeseen.
Usein kuitenkin pieni pysähdys ennen suorittamista säästää huomattavasti aikaa ja lopputuloksen laatu on priimaa (pummiton).
Aina ei mene putkeen ja se on ihan okei
Emme ole koneita sen enempää työssämme kuin metsässä, mikä johtaa väistämättä virheisiin tai epäonnistumiseen joskus kohtuuttomienkin odotusten edessä.
Suunta katoaa. Touhussa ei ole järkeä eikä ympäröivä tilanne (maasto) näytäkään siltä, miltä piti.
Muista silloin kohta 1. Välillä suunnistajille iskee metsässä paniikki, ehkä on tullut joskus kyynelkin silmään. Se on sallittua myös työelämässä! Joskus voi vaikka tirauttaa itkut.
Olennaista on, mitä tekee sen jälkeen. Syvä hengitys, pää ylös ja katse tuijotetun pisteen sijaan sivuille: missä nyt ollaankaan ja miten tästä jatketaan.
Usein kannattaa kysyä neuvoa, harvoin siitä pahastutaan. Sen jälkeen uskonpalautus itselle – tiedän nyt missä olen – ja oma päätös siitä, miten neuvoa hyödyntää.
Kaikki tiet eivät ehkä kuitenkaan vie Roomaan
Samaan tulokseen tähtäävien joukon tuki on tärkeää ja vahvistaa omaa ajatusta siitä, että suunta on oikea.
Suunnistuksen yksi kruununjalokivi on hajonnat: vaikka lähdettiin samalta rastilta, seuraava rasti onkin eri, jolloin oma pää pitää pysyä kylmänä. Näin on usein työelämässäkin.
Kollegan valinnat eivät aina tunnukaan oikeilta, eikä tavoiteltu päämäärä lopulta olekaan sama. Näissä hetkissä kannattaa muistaa kohdat 1 ja 2. Ajatus kirkkaaksi ja usko itseesi, vaikka olisit epäröinyt.
Maaliin päästiin – joskus haavoja nuollen
Joskus kaikki sujuu kuin unelma ja maaliin päästään täydellisyyttä hipoen. Aika usein matkaan on kuitenkin mahtunut vaiheita, vääriä päätelmiä, hätäistä kartanlukua.
Hyvää ystävää siteeraten: kisoissa joko onnistutaan tai opitaan. Näin meille käy joka päivä töiden kanssa. Mutta mikä hienointa, aina tulee uusi työpäivä tai kisa ja kohdat 1–4 alkavat alusta.
Uskotaan tänäkin työpäivänä, että onnistumme. Ja jos meni opin puolelle, kohautetaan olkia ja ei muuta kuin uudestaan kartta käteen!
Vertauskuvista huolimatta suosittelen kaikille ihan oikeaa käyntiä metsässä.
Heli Hartman-Mattila
Kirjoittaja on metsässä viihtyvä JUKOn neuvottelupäällikkö.
Mikä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO?