Blogi | Miltä näyttää 2030-luvun työmarkkinamalli? Olisiko jo aika uudistua 2020-luvulle?

Käynnissä oleva sopimuskierros on ollut poikkeuksellinen ja myös historiallinen. Julkinen sektori on sopimusratkaisuillaan haastanut Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n jäsenliittojen vahvasti ajaman vientivetoisen mallin.

Tavoitteena ei ole ollut vientivetoisen mallin kumoaminen, vaan julkisen sektorin palkkakehityksen edistäminen ja palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen.

On ymmärrettävää, että vientisektori katsoo omasta näkökulmastaan Suomen kilpailukykyä. Se ei ole kuitenkaan ymmärrettävää eikä hyväksyttävää, että vientiliitot katsovat voivansa keskenään päättää, mikä on palkankorotuskatto tai kustannusraami kaikille muille sopimusaloille.

Ilman julkista sektoria, sen osaavaa ja koulutettua työvoimaa yksityisellä sektorillakaan ei olisi osaavaa ja työkykyistä työvoimaa. Yksityisen ja julkisen sektorin vastakkainasettelusta on päästävä viimein eroon.

Viime kesänä JUKOn, JAUn (JHL, Jyty) ja KT:n tekemä kunta-alan palkkaratkaisu herätti voimakkaita reaktioita niin EK:n kuin sen jäsenliittojen suunnalta.

Ratkaisussa palkat on sidottu kolmen vientiliiton palkkaratkaisuihin, ja malli on juurikin vientiliittojen ja EK:n haluama. Vain aikataulu oli väärä. Viisivuotinen palkkaohjelma ja julkisen sektorin palkkojen jälkeenjääneisyys ja työvoimapula eivät saaneet liiemmälti ymmärrystä. Reaktio oli yllättävä ottaen huomioon, että kyse on liittokierroksesta, jossa kukin ala neuvottelee itsenäisesti.

EK:lla kuten muillakaan keskusjärjestöillä ei ole enää roolia palkka- ja työehtoneuvotteluissa. Ohjaus tai koordinaatio ei keskusjärjestöjen suunnalta voi onnistua, sillä EK:lla ei ole mahtikäskyä ulottaa päätösvaltaa KT:n eikä ammattiliittojen suuntaan – yrityksistä huolimatta. Palkansaajapuolikaan ei ole yhtenäinen: jokainen neuvottelujärjestö ja liitto neuvottelee itsenäisesti omat sopimuksensa.

Työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmää on kuitenkin ajateltava laajemmin ja koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Vain laajemman luupin kautta voimme kehittää työmarkkinoiden toimivuutta, varmistaa työllisyyttä ja työvoiman saatavuutta, turvata ostovoimaa ja kilpailukykyä sekä huolehtia palkka- ja ansiokehityksestä sekä työn vaativuutta ja koulutusta vastaavasta palkkatasosta ja palkkatasa-arvosta.

Kollektiivinen työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmä on Suomen työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta isossa muutoksessa. Sovittelijainstituutio ja valtakunnansovittelijan pitäytyminen niin sanotussa päänavaajalinjassa ei vastaa tilannetta, jossa yhteisesti sovittua työmarkkinamallia ei ole.

Sovittelijan tehtävähän on työriitalain mukaan sovitella jokainen työriita erikseen, ei sitoa etukäteen muita aloja vientiliittojen tekemään palkankorotustasoon.

Liitoilta ja neuvottelujärjestöiltä sekä poliittisilta päättäjiltä vaaditaan nyt rohkeutta ja avoimuutta pohtia sovittelutoimiston yhteyteen perustettavaa talousyksikköä, joka tuottaisi ajantasaisesti tietoa kansantalouden, eri sektorien ja toimialojen näkökulmasta sekä niiden välillä.

Tasapuolista tietoa tarvitaan muun muassa liittyen ostovoimaan, kilpailukykyyn, työllisyyteen, työvoiman saatavuuteen, palkka- ja ansiokehitykseen.

Tämä antaisi väljyyttä sopimusalakohtaisiin neuvotteluihin, mutta myös estäisi palkkakierteen ja todennäköisesti ehkäisisi työrauhahäiriöitä. Vaihtoehto asettuisi keskitetyn ratkaisun ja vientimallin välimaastoon. Suomi ja suomalaiset hyötyisivät työmarkkinajärjestelmän päivittämisestä, jossa ravistelisimme systeemin 2020-luvulle.

Katarina Murto

Kirjoittaja on JUKOn hallituksen puheenjohtaja.