5.3.2021
Kunta-alan pääsopijajärjestöt ovat tehneet kuntatyöpaikoille ohjeistuksen, joka tukee paikallista sopimista korona-oloissa.
- Paikallinen sopiminen on tehokas työkalu kunta-alalla ja työpaikoilla sitä edistävät osaavat luottamusmiehet. Kun paikallista sopimista käytetään myös kannustamiseen, luottamus sopimista kohtaan kasvaa", JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren painottaa.
Kunta-alan pääsopijat
Tutustu ohjeeseen | Paikallinen sopiminen koronapandemia-aikana
Järjestöt sopivat yhteisestä ohjeistuksesta torstaina 4. maaliskuuta.
Kunnallinen pääsopimus mahdollistaa paikallisen virka- ja työehtosopimuksen tekemisen, jos siihen on paikallisesta erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy.
Paikallisella virka- ja työehtosopimuksella voidaan poiketa valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä (pääsopimus 13 §). Paikallisten virka- ja työehtosopimuksen osapuolina ovat paikallinen työnantaja sekä pääsopijajärjestöt tai niiden rekisteröidyt alayhdistykset.
Erityisolosuhteet kyetään parhaiten arvioimaan paikallisella tasolla. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen I luvun 4 §:n mukaan paikallisella sopimuksella
Paikallisesta sopimisesta on määräyksiä myös muissa kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa. Tätä ohjeistusta noudatetaan soveltuvin osin myös niiden osalta.
Paikallisesta sopimisesta kunta-alalla hyviä kokemuksia
Paikallinen sopimisen mahdollisuudet kunta-alalla ovat laajat ja sopimisesta on saatu paljon hyvää kokemusta. Parhaimmillaan paikallinen sopiminen edistää joustavaa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista ja työhyvinvointia.
Paikallinen sopiminen voi parantaa tuloksellisuutta, palveluiden saatavuutta ja turvata työpaikkoja. Onnistuminen paikallisessa sopimisessa vahvistaa luottamusta.
Pääsopijajärjestöt ja KT painottavat, että "Paikallisen sopimisen tulee hyödyttää molempia sopimusosapuolia".
Paikallinen sopiminen koronapandemian aikana – osa työnantajan työkalupakkia
Koronapandemia on aiheuttanut kunta-alan työpaikoilla suuria muutoksia toiminnan painopisteisiin, mistä on seurannut tarve kouluttaa ja siirtää henkilöstöä uusiin tehtäviin ja toimintoihin.
Pandemia ja sen jälkihoito voivat vaikeuttaa palvelutuotantoa ja lisätä kuntasektorin velvoitteita kuntalaisia kohtaan.
Järjestöt arvioivat, että organisaatioiden toimintakyvyn varmistaminen ja toisaalta henkilöstön jaksaminen pitkittyneen kriisin hoidossa voivat vaatia toimenpiteitä, joilla kannustetaan henkilöstöä joustamaan huomioiden henkilöstön jaksamisen.
Koronapandemian takia jo tehtyä paikallisia sopimuksia voi myös jatkaa, jos paikalliset olosuhteet sitä edellyttävät.
Työhön vaikuttavat esimerkiksi
Paikallisella sopimisella voidaan osaltaan pyrkiä varmistamaan kuntien ja kuntayhtymien kykyä turvata palvelutuotannon velvoitteitaan poikkeuksellisten haasteiden aikana ja niiden yli.
Kuntien taloustilanteen määräaikaisista koronatuista johtuva tilapäinen vahvistuminen vuonna 2020 ei poista mahdollista kuntien tulojen ja menojen välistä rakenteellista alijäämää.
Paikallisella sopimisella voidaan
Paikallisen sopimisen esimerkkejä
Paikallisesti voidaan sopia esimerkiksi:
Palkitseminen on osoitettava oikeudenmukaisesti työntekijäryhmiin, joihin ylimääräinen työ, tarve joustaa tai erityinen terveydellinen vaara kohdistuu. Terveydellinen vaara tulee kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä minimoimaan käytössä olevin työsuojelullisin keinoin. Etätyössä on tärkeää, että työnantaja huolehtii etätyöhön sopivista työvälineistä.
Osa palkitsemisen mekanismeista, kuten kertapalkkiot, perustuvat työnantajan päätöksentekoon, ks. KVTES II luku 14 §. Ennen päätöksentekoa on hyvä huomioida myös järjestöjen näkemykset kertapalkkion perusteisiin ja määräytymiseen. Jos kertapalkkiota käytetään yleisesti, selvitetään sen maksamisperusteet henkilöstölle ja noudatetaan pääsopimuksen 14 §:n määräyksiä.
Tehtävämuutoksissa on huomioitava muutokset tehtävien vaativuudessa. Olennainen muutos tehtävän vaativuudessa voi koskea myös tilannetta, jossa vaativuustekijät, eli esimerkiksi työn kuormittavuus on lisääntynyt. Olennaisesta muutoksesta tehtävän vaativuudessa tarkemmin KVTES II luku 10 §.