JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren: Kuntaneuvottelujen parasta ennen -hetki löi jo maaliskuun kääntyessä viimeiselle kolmannekselle

5.5.2020 10:23

”Ei ole tapana viedä hallinnon käsittelyyn ratkaisua, jos joutuu esittämään sen hylkäämistä. Katsomme nyt, mitä tapahtuu pölyn laskeuduttua – neuvottelemmeko vielä keväällä vai siirtyykö sopiminen joidenkin niin halutessa syksyyn. Me JUKOssa olemme sopimisen kannalla.”

Sopimusneuvotteluja käytiin tällä kertaa todella poikkeusoloissa ja työrauha päättyi koronapandemian runnellessa myös suomalaisten terveyttä, työtä ja taloutta. Neuvottelupolku ei toki ole ollut koskaan siloinen työnantajan tarjotessa vain niukkuutta. Jäsentemme odotuksia vastaavat vaatimuksemme olivat kohtuullisia, mutta kuntatalous yhä heikompaa.

Neuvottelut alkoivat tammikuun puolivälissä ja maaliskuun lopulla päädyimme kaikki yhdessä hakemaan tukea valtakunnansovittelijalta, vaikka tiedossa ei ollut työriitaa.

Sovittelija antoi esityksenä ja tarkat kirjalliset askelmerkit vappuviikolla maanantaina illansuussa: vapaaehtoisen sovittelun ratkaisuesitystä tuli käsitellä, kuten neuvottelutulosta. Hyväksyvä vastaus tarkoitti sovittujen sovittelutapaamisten perumista ja opettajien (OVTES), lääkärien (LS) ja teknisten (TS) neuvottelujen jatkamista yhteisen kustannusraamin puitteissa. Hallintojen vastaukset oli määrä antaa Teams-palaverissa vappuaattona 30. huhtikuuta kello 12.

Jos yksikin vastauksista olisi ollut kielteinen, neuvottelutulosta ei olisi saavutettu eikä ratkaisuesitystä olisi viety hallintoihin. Osapuolet olisivat kokoontuneet jo heti tiistaina pohtimaan yhdessä, miten neuvotteluja tai sovittelua jatketaan. Ei ole tapana viedä hallinnon käsittelyyn ratkaisua, jos joutuu esittämään sen hylkäämistä.

Sovittelijan ohjeistamat askelmerkit eivät jätä sijaa tulkinnalle, mutta niinpä vain näyttää tästäkin aiheesta kehkeytyneenerimielisyys. Tämä syö osaltaan kuntapöydän luottamusta.

Mitä sovintoratkaisusta olisi jäänyt käteen? Palkankorotukset vastasivat yleistä linjaa, kun ne suhteutetaan sopimuskauden pituuteen. Koronapandemian aikana yleistä linjaa tuskin olisi ylitetty edes järeällä työtaistelulla. Sellaista emme tosin näissä olosuhteissa edes harkinneet. Koronakriisin jälkeen pääsy yleiseen linjaan saattaa jäädä haaveeksi. Kukaan ei tiedä, mitä hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen palveluista silloin on jäljellä.

Kiky-tunnit olisivat jääneet historiaan lokakuun 5. päivästä ja työaika palannut entiselleen. Hinta tästä olisi ollut varsin kohtuullinen, eikä työnantajan määräysvalta työntekijän tappioksi olisi sanottavasti lisääntynyt. Monella alalla kiky-tunnit ovat poistuneet kovemmalla hinnalla ja vasta työtaistelun jälkeen. Työssäjaksaminen olisi monella kohentunut, kun kiky-kaupan myötä jatkossa olisi tullut mahdolliseksi sopia suoraan työnantajan kanssa lomarahojen vaihtamisesta vapaaksi.

Kuntaneuvottelujen parasta ennen -hetki löi kuitenkin jo maaliskuun kääntyessä viimeiselle kolmannekselle: saimme työnantajalta kelvollisen tarjouksen, joka sisälsi kiky-poiston lähes ilmaiseksi. Pelinpaikka olisi kannattanut hyödyntää silloin.

Seuraavassa hetkessä Kuntatyönantaja keskeytti neuvottelut vedoten meiltä salassa ja koronan varjolla esitettyyn rouhevaan palkkavaatimukseen. Ratkaisuesityksessä se typistyi vaatimattomaksi erikoissairaanhoidon kertapalkkioksi, mutta näin varmistettiin, että se ei heikentäisi muun kuntahenkilöstön asemaa. Korona koskettaa laajasti kuntatyöntekijöitä: osa altistuu jatkuvasti, osa on vailla töitä ja palkanmaksua.

Emme missään vaiheessa halunneet siirtää neuvotteluja eteenpäin. Syksyllä tai vielä myöhemmin koronapandemian hellitettyä mahdollisuudet edes muita aloja vastaaviin palkankorotuksiin valuvat yhä kauemmaksi. Pian olemme jo syksyssä kiky-tunnit edelleen niskassamme. Meistä on vastuutonta jättää jäsenemme odottelemaan koronan vaikutuksia julkiseen talouteen.

Vääntö pääsopimuksesta hidasti neuvotteluja

Sopimista hidasti Tehyn ja Superin viime syksynä muilta palkansaajajärjestöiltä salassa irtisanoman kunnallisen pääsopimuksen – paikallisen ja keskustason neuvottelutoiminnan perustuslain – uudistaminen. Lopputuloksena olisimme jatkaneet pääsopimusta ja käynnistäneet tällä sopimuskaudella kahden ison uudistuksen valmistelun.

Seuraavan sopimuskauden alussa varhaiskasvatuksen opettajat ja päiväkodinjohtajat olisivat vihdoin siirtyneet opettajasopimukseen. Lääkäreitä lukuun ottamatta myös sote-henkilöstö olisi siirtynyt uuteen, tämän sopimuskauden aikana valmisteltavaan sopimukseen. Sote-sopimuksen lähtöasetelmissa edustamillamme asiantuntijoilla, erityisasiantuntijoilla ja esimiehillä olisi ollut oivallinen näkymä.

Tekniikan sopimuksen jatko ja teknisen henkilöstön paras mahdollinen edunvalvonta olisi ratkaistu tällä sopimuskaudella.

Paremminkin olisi siis voinut mennä, mutta ajan kuluminen söi ratkaisua päivä päivältä. Heti neuvotteluratkaisun jälkeen esitimme myös, että kuntatyönantaja palaisi neuvottelupöytään niiden järjestöjen kanssa, jotka ovat valmiita etsimään ratkaisua.

Katsomme nyt, mitä tapahtuu pölyn laskeuduttua – neuvottelemmeko vielä keväällä vai siirtyykö sopiminen joidenkin niin halutessa syksyyn. Me JUKOssa olemme sopimisen kannalla. Sopimukseen edetään vain ratkaisujen kautta, ei pitämällä kuurosti ja sokeasti kiinni omista, ylimitoitetuista tavoitteista.

Maria Löfgren

Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja