Mitä mieltä? Rakentavasti mieluummin kuin vastakkainasettelulla

15.1.2021 10:13

Uuden blogisarjamme Mitä mieltä? aloittaa JUKOn hallituksen puheenjohtaja Olli Luukkainen. Tänä vuonna hallituksen jäsenet valottavat kukin vuorollaan työelämän ja työmarkkinoiden ajankohtaisia käänteitä. Helmikuussa näkymää avaa Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita.

Suomi ja me suomalaiset olemme osana globaalia maailmaa kovassa muutostilanteessa. Covid-19-pandemia runtelee sekä ihmisiä että yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja.

Paluuta täysin entiseen ei ole. Kovat taistelutilanteet nostavat esille ihmisten ja organisaatioiden syvintä olemusta. Ne nostavat esiin itsestä huolehtimisen tai yhteisvastuun. Ne nostavat esille yhteistyöhalun tai repivää irtiottoa.

Myös luottamusta rakennetaan tai murennetaan taistelu- ja kriisitilanteissa. Taistelujen tauottua itse kukin arvioi kokemustensa pohjalta, kehen voi luotta, kehen ei. Tunne voittaa aina puhelupaukset.

Erittäin valitettavan covid-19-pandemian myötä meillä on hyvä tilaisuus katsoa myös työmarkkinakentän kysymyksiä uusiksi. Pandemian vuoksi yhteiskunta on varsin laajasti tukenut elinkeinoelämää.

Yritysten konkurssien estämiseksi ja työllisyyden turvaamiseksi yhteisiä varoja on käytetty yrittäjien, omistajien, elinkeinoelämän hyväksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka lahjan saajat tulevat siitä kiittämään.

”Kiitosten aikana vallitsee syvä hiljaisuus”

Samoin kunnat ovat saaneet tuhdin tukipaketin. Tuesta osa on jopa jäänyt käyttämättä ja rahat ovat jääneet vahvistamaan kuntataloutta.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kunnat ja muut julkisen sektorin työnantajat kiittävät henkilöstöään osaamisesta ja jaksamisesta pandemian lisäkuormituksessa.

Poikkeusoloissa julkinen sektori ja sen työntekijät ovat olleet ja ovat tavallistakin suuremman taakan kantajina. Tilanne ei ole vielä läheskään ohi.

On vähintään kohteliasta julkisesti kiittää heitä työpanoksesta ja venymisestä vaikeassa, työmäärällisesti ja työn muutoksen kautta poikkeuksellisen kuormittavassa tilanteessa. Kiitos ei ole keneltäkään pois, mutta tiukassa se ainakin elinkeinoelämän suunnasta näyttää olevan. Siellähän on totuttu puhumaan julkisesta sektorista vain kulueränä.

Kiitosten aikana vallitsee syvä hiljaisuus. Toivottavasti korona muuttaa tätä käytöstä.

Koronan tähden monien julkisen sektorin ammattialojen työntekijät ovat joutuneet merkittävästi ja nopeasti muuttamaan työtapaansa ja toimintaansa. Samaan aikaan ollaan koko ajan konkreettisen likeisesti niin sanotusti asiakkaan iholla. Vaihtoehtoa tavalle tehdä työtä ei ole.

Korona tullaan muistamaan neuvottelupöydissä

Tautitilanteesta tai tartuntariskistä huolimatta päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, poliisin työssä, maamme rajoilla tai seurakunnissa ja niin edelleen ei ole useinkaan pystytty etsimään, käyttämään tai edes saamaan suojavälineitä, kun asiakastilanne on akuutisti iskenyt päälle tai työn luonne on sellainen.

Tätä ei saa jättää huomiotta nyt. Tämä ei saa unohtua hyvän ajan tultua.

Jos näissä olosuhteissa julkisen sektorin työnantaja on fiksu, se palkitsee henkilöstöään paikallisesti. Sitä odotamme. Jos koska, niin nyt on sen perusteltu paikka.

Varsin pian näemme, kuinka fiksusti julkisen sektorin työnantajat toimivat. Työn tulokset ovat jo nähtävissä, on kiitoksen paikka.

Julkisen sektorin sopimusjärjestelmät tuntevat tulos- ja kertapalkkiot sekä muut vastaavat palkitsemisen muodot. Ne ovat aitoja sitouttamisen välineitä, joita voi ja kannattaa viljellä paikallisesti. Jos konkreettista kiitosta ei nyt tule, on vaikea nähdä edellytyksiä millekään muulle paikalliselle sopimiselle.

Me neuvottelijat ja taustajoukkomme keräämme kaiken aikaa aineksia seuraavalle sopimuskierrokselle. Muistot työnantajien ja työnantajajärjestöjen toiminnasta korona-aikana ovat keskeinen osa seuraavaan sopimuskierrokseen valmistautumista. Nämä muistot tulevat näkymään tulevalla kierroksella neuvottelupöydässä aiempaa vahvemmin.

Olli Luukkainen

Kirjoittaja on JUKOn hallituksen ja OAJ:n puheenjohtaja.