Näin poikkeusolot vaikuttavat jukolaisten työhön: ”Pahinta on epätietoisuus, parasta se, että oman työn merkitys kirkastuu”

”Palvelutalon asukkaat ikävöivät toisiaan, olen heidän viestinviejänsä”

Anna-Maria Kyriopoulos, toimintaterapeutti noin sadan hengen palvelutalossa Helsingissä.

”Poikkeusoloissa työnkuvani on…

…muuttunut tarpeen ja tilanteen mukaan. Työskentelen palvelutalossa ikääntyneiden kanssa.

Poikkeusolojen alkaessa olin viikon toisissa tehtävissä kotihoidossa, sillä työntekijöistä oli pulaa. Kun palasin takaisin työpaikalleni, muutama päivä kului oman työnkuvan uudelleenjärjestelyssä. Ohjeet olivat selkeät: kaikki ryhmätoiminta täytyy toistaiseksi keskeyttää ja asiakkaiden liikkumista rajoittaa.

Selvitimme, ketkä asiakkaat ovat suurimmassa vaarassa menettää epidemian aikana toimintakykynsä. Heille järjestetään nyt yksilöllisiä käyntejä. Käynneillä korostuvat psyykkisten voimavarojen vahvistaminen ja emotionaalinen tuki poikkeusolojen aiheuttaman stressin helpottamiseksi sekä toiminnalliset harjoitteet, jotta esimerkiksi kyky syödä itsenäisesti säilyy.

Pysyttelemme päivän aikana yhdellä osastolla ja vältämme liikkumista. Tarvittaessa terapiahenkilöstö paikkaa hoitotyöntekijöitä. Tällä hetkellä oma työni painottuu keskusteluapuun ja asiakkaidemme sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Kannustan asukkaita toimimaan itselle merkityksellisten asioiden parissa.

Varmistan, että esimerkiksi käsitöistä nauttivilla asukkailla on riittävästi materiaaleja kotonaan ja ohjaan heitä yksilökäynneillä mahdollisuuksien mukaan. Tämä on haastavaa, sillä monet tarvitsevat ohjausta ja toiminnan soveltamista, jota nyt on vaikea toteuttaa lähikontaktien välttämisen vuoksi. Moni kertoo, ettei halua tehdä yksin samoja asioita kuin toiminnallisissa ryhmissä, kun ryhmän tuki ja kannustus puuttuu. Muutamia asukkaita olen ohjannut kirjoittamaan päiväkirjaa. Sitä voisin jatkaa myös poikkeusolojen jälkeen.”

”Olen huomannut, että poikkeusolojen aikana…

… talon asukkaat ikävöivät toisiaan. He kyselevät toisessa kerroksessa asuvien ystäviensä kuulumisia, koska eivät voi nähdä toisiaan. Olen myös heidän viestinviejänsä ja mahdollistan sosiaalista kanssakäymistä kannustamalla asukkaita kirjoittamaan toisilleen kirjeitä ja soittamaan toisilleen puhelimella. Olemme palvelutalossa tällä hetkellä kuin toiminnallisessa tyhjiössä. Osa asukkaista selvästi kärsii eikä halua hyväksyä sitä, miksi kaikki on kielletty. Elämisen laatu on tällä hetkellä surkealla tasolla. Tunnelma talossa on hyvin alakuloinen. Toimintaterapeuttina yritän ylläpitää toivoa ja luoda kaikesta huolimatta uskoa tulevaan.

Myös oman työni merkitys on kirkastunut: palvelutalossa asuminen on vahvasti yhteisöllistä ja iso osa työtäni on tukea asukkaiden osallisuutta. Poikkeusolot vaikuttavat dramaattisesti asukkaiden toimintakykyyn sen kaikilla osa-alueilla. Asukkaiden kyky toimia on jo valmiiksi hyvin hauras. Ilman ylläpitävää ja vahvistavaa kuntoutusta se voi laskea jo muutamassa viikossa.”

”Työyhteisön merkitys on…

…suuri, sillä olemme kaikki samassa veneessä. Tuemme toisiamme. Olemme tiivistyneet moniammatillisena tiiminä ja ymmärrämme toisiamme. Jos joku meistä on todella kovilla ja tiuskaisee työkaverille, se ei mene tunteisiin samalla tavalla kuin ehkä normaalisti.”

”Jaksan töissä…

…kohtalaisesti. Tunteet ovat pinnassa niin töissä kuin kotona. Minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, joten he pitävät ajatukset pois työasioista. Kuormitun, kun en tiedä tulevasta. Pidän huolta omasta jaksamisestani viettämällä aikaa minulle merkityksellisten asioiden parissa. Teen pihatöitä, leivon ja käymme lasten kanssa metsäretkillä. Etenemme päivän kerrallaan.”

”Suren sitä…

…että asukkaidemme lisäksi myös omaiset ovat kovilla vierailukieltojen vuoksi. He pitävät yhteyttä puhelimitse ja videopuheluilla. Osa omaisista käy myös ikkunan takana tervehtimässä: lapset ja lapsenlapset ovat ikkunan takana ja asukas toisella puolella. Tilanne on liikuttava, ja itkuhan siitä tulee.”

”Milloin hoitohenkilökunta saa oikean hengähdystauon?”

Pirkka Pekkarinen, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri sekä tutkija, Hyks ja Helsingin yliopisto.

”Poikkeusolon vaikutukset työhöni ovat…

…olleet todella suuret. Olen tehnyt kevään ajan tehohoidon erikoislääkärin töiden lisäksi tutkijan töitä. Se oli suunnitelmissani jo ennen epidemiaa. Perheeseeni kuuluu alakoulu- ja päiväkoti-ikäisten lastemme lisäksi vaimoni, joka on myös lääkäri. Lastemme etäopetuksen järjestäminen on vaatinut tasapainoilua. Lapset ovat olleet kotona etäopetuksessa, mutta myös tarhassa ja koulussa.

Olen yleensä lasten kanssa päivisin kotona. Kun vaimoni palaa omista töistään, lähden illaksi sairaalaan joko tutkimukseni pariin tai tehohoitopäivystäjäksi. Nyt olen mennyt monesti päivystämään muutaman tunnin varoitusajalla. Koronaepidemian takia minulla on puhelin päällä myös öisin.

Tutkimustyössäni omaa alaani ovat tehohoitoon liittyvät tutkimukset, erityisesti sydänpysähdyspotilaat. Kun koronaepidemia alkoi, käynnistimme nopeasti koronavirustutkimuksen. Tutkimme elimistön puolustusjärjestelmää ja koronaviruksen aiheuttamaa tulehdusreaktiota.

Emme ole juuri ehtineet hengähtää, vaan olemme eläneet kädestä suuhun -elämää. Vaikuttaa siltä, että pian arki hieman helpottaa. Löysimme äskettäin hyvän lastenhoitajan auttamaan minun ja vaimoni työvuorojen vaihdoissa.”

”Työyhteisöni yhteishenki on…

…vahvistunut entisestään. Yhteishenkemme on aina ollut hyvä, ja olemme valmiina toimimaan nopeallakin aikataululla. Päivystystyötä on normaalistikin paljon, mutta nyt sen tarve on lisääntynyt. Näen, että me hoitotyöläiset alamme olla välillä aika väsyneitä. Tutkimustyössäni minulla on toinen työyhteisö ympärilläni. Siinä kommunikoin myös paljon sähköpostitse ja puhelimitse.”

”Irrottaudumme raskaasta arjesta…

…omalla pihallamme. Korona-aika on osoittanut, että kotiympäristössäkin voi tehdä kaikenlaista mukavaa yhdessä. Olemme rakentaneet majaa takapihallemme ja istuttaneet kukkia.”

”Minua huolettaa…

…kuinka pitkään koronaepidemia kestää. Sen jälkeen on purettava muuhun toimintaan ja toimenpiteisiin syntynyt jono. Milloin hoitohenkilökunta saa oikean hengähdystauon? Venyykö se vuoden 2021 kesään saakka? Toistaiseksi olemme jaksaneet, mutta käy rankaksi, jos vielä puoli vuotta mennään samalla kaavalla eteenpäin. Olen myös miettinyt, miten käy, jos sairastun virukseen itse. Minua ei pelota, mutta kaikenlaisia skenaarioita pyörii mielessä.”

”Miten poikkeusolo on vaikuttanut lapsiin?”

Kati Nieminen, ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen opettaja päiväkodissa Espoossa.

”Poikkeusolo näkyy työssäni…

…lasten ryhmäkoon pienentymisenä. Normaalisti meidän päiväkodissamme on noin 40 lasta kahdessa eri ryhmässä.

Kun koronaepidemia alkoi, hoitolasten määrä putosi. Oli todella outoa vetää päivän ohjelma kahdelle lapselle. Viikkojen kuluessa lasten määrä on vakiintunut noin kymmeneen.

Meitä hoitajia ja vrhaiskasvatuksen opettajia on yhteensä seitsemän. On ollut haasteellista jakaa tekemiset niin, että kaikille on mielekästä työtä ja kaikki saavat mahdollisuuden olla lasten kanssa. Kun meistä yksi tai kaksi on vetänyt toimintaa, muut ovat siivonneet talon läpikotaisin ja käyneet läpi kaappeja. Olemme miettineet, miten kehitämme toimintaamme ja järkeistämme tilojamme. Sitä ei usein ole aikaa miettiä kiireen keskellä.”

”Minulle on tullut yllätyksenä…

…tekniikan toimimattomuus. Emme saa käydä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa eli vasu-keskustelua kasvotusten vanhempien kanssa. Olemme keskustelleet videopuheluohjelmien avulla, mutta yhteys ei ole aina toiminut. Olen myös huomannut, että keskusteluihin kuluu paljon enemmän aikaa ja ne vievät enemmän energiaa kuin kasvotusten.”

”Työyhteisömme yhteishenki…

…on kasvanut. Joidenkin työntekijöidemme vanhemmat olivat aluksi huolissaan, kun riskiryhmään kuuluvat työntekijämme tulivat normaaliin tapaan töihin. Nyt tilanne on rauhoittunut. Olemme myös kuvanneet työntekijöidemme vetämiä liikunta- ja satuhetkiä videolle. Voimme hyödyntää materiaalia myöhemmin koulutuksissa. Videoilla ei näy lapsia.”

”Pahinta on…

…epätietoisuus, kun tulevasta ei tiedä. Kenelläkään ei ole vastausta siihen, millainen on lopputulos ja aika koronan jälkeen. Milloin koulut avataan? Missä vaiheessa meille tulee lapsia? Kotona olevat lapset eivät elä kesälomatodellisuudessa, jossa perhe leikkii yhdessä ja tekee kaikkea kivaa. Vanhemmat tekevät töitä ja sisarukset koulujuttuja. Miten poikkeusolo on vaikuttanut lapsiin?”

”Jos opiskelijani putoavat kärryiltä, pääsevätkö he enää kyytiin?”

Terhi Tahvanainen, kuraattori, Jyväskylän kaupunki, opiskeluhuolto, toimipiste Gradia.

”Poikkeusolo on muuttanut työtäni…

…siten, että en näe opiskelijoitani. Tavallisesti tapaan liiketoiminnan sekä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoitani kasvotusten kahden kesken tai ryhmissä.

Meillä olisi käytössä videopuhelumahdollisuudet, mutta opiskelijani ovat minuun mieluiten yhteydessä puhelimitse. Etukäteen arvelin, että puhelut olisivat lyhyempiä, mutta asioiden hoito kestää jopa kauemmin kuin aiemmin. Kuuntelen opiskelijaani herkällä korvalla, sillä en näe hänen ilmeitään ja eleitään. Puhelintapaamisia voisi jatkaa myös tavallisessa arjessa.

Työskentelen noin puolet viikosta kotona, puolet omassa työhuoneessani Gradian toimipisteessämme. Siellä on hiljaista. Työpaikalla työ- ja vapaa-aika erottuvat selkeämmin. Etätöissä päivää on hankalampi tauottaa ja työskentely on intensiivisempää. Toimistolla sähköisen pöydän äärellä ergonomia on myös parempi.”

”Olen oivaltanut, että…

…jotkut opiskelijat voivat myös hyötyä erilaisista työtavoista. Ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta oireileville opiskelijoille tilanne voi olla suotuisampi. He ovat nyt hyvin tavoitettavissa.

Nyt opiskelijat saavat rauhassa suorittaa opintoja väljissä aikaraameissa. Toisille se sopii paremmin kuin intensiivinen opiskelu koulussa.”

”Työyhteisöni merkitys…

…on korostunut. Kollegiaalisen tuen tarve on suuri. Olisi ihana vaihtaa kuulumisia työtovereiden kanssa kahvi- ja lounastauoilla! Jouduimme ottamaan nopean digiloikan videopuheluohjelmien pariin. Välillä tuntuu, että sähköiset järjestelmät piipittävät koko ajan. Kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia ne eivät täysin korvaa.”

”Minua huolettaa…

…että opiskelijoiden haasteet kasaantuvat entisestään, jos opinnot ovat sujuneet heikosti ennen poikkeusolojakin. Saako opiskelija enää kiinni opinnoista, jos hän nyt putoaa? Tällä hetkellä Jyväskylässä ei ole ketään, joka tapaisi fyysisesti näitä nuoria. Minua huolettavat myös opiskelijoiden epätasa-arvoiset digitaaliset mahdollisuudet. Kaikilla ei välttämättä ole omaa tietokonetta tai kunnollista nettiyhteyttä ulottuvillaan.

Olen myös miettinyt, miten haastava tilanne vaikuttaa kollegoideni jaksamiseen. Me olemme niitä, jotka kannattelevat muita. Kuka kannattelee kannattelijaa?”

Teksti Era Content / Kuvat haastateltavat kuvasivat itse itsensä

Lue myös Mikä ihmeen sote-sopimus? Kuntien virka- ja työehtosopimuksista on neuvoteltu tammikuun puolivälistä lähtien. Sovittelussa on myös pääsopimuksen eli kunnallisen sopimisen perustuslain uudistaminen. Jukolaisille tärkeisiin kysymyksiin vastaa JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren. Videolla hän kertoo, miksi sotelaisen paras edunvalvonnallinen koti on JUKO.

Teksi JUKO Video Jarkko Mikkonen