Nainen, mitä väliä palkallasi – sinähän teet hyvää!

Jukolaiset korkeasti koulutetut työntekijät pitävät huolta yhteiskuntamme pyörimisestä, ihmisten hyvinvoinnista, kulttuurista ja koulutuksesta. Näiden usein naisvaltaisten alojen palkkataso ei kuitenkaan vastaa työn vaativuutta. Vai onko korkeakoulututkinnon suorittaneelle, vastuullista työtä tekevälle asiantuntijalle reilua maksaa vain 2000–3000 euroa kuukaudessa?

Ongelmasta kärsivät erityisesti kuntien varhaiskasvatuksen, sosiaalialan ja kirjasto-, museo- ja kulttuurialojen työntekijät sekä liikunta- ja nuorisoalat. Samaan törmää myös kirkon diakonia- varhaiskasvatus- ja nuorisotyön henkilöstö.

Alhaisen palkkatason juuret juontavat jo 1800-luvulta. Esimerkiksi sosiaaliala ja diakoniatyö kehittyivät köyhäinhoidon pohjalta. Kun ensimmäinen vaivaishoitoasetus säädettiin vuonna 1852, kunnasta alkoi kehittyä vastuunkantaja kirkon työn ja hyväntekeväisyyden oheen.

Kysyimme matalien palkkojen syitä ja seurauksia alan todellisilta asiantuntijoilta eli liittojen edustajilta: puheenjohtajat Anitta Pakanen Lastentarhanopettajaliitosta ja Tero Ristimäki Talentiasta sekä toiminnanjohtajat Salla Luomanmäki Akavan Erityisaloista, Arja Lusa Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat -liitosta kirkon aloilta ja Tiina Laine Diakoniatyöntekijöiden liitosta kertovat näkemyksiään kahdessa artikkelissa.

Tämä kokonaisuus keskittyy mataliin palkkoihin ja niiden syihin. Toinen artikkeli kertoo tulevaisuudesta: kuinka vetovoimaisia alat ovat ja mitkä ovat tulevaisuuden riskit.

Lue ja osallistu keskusteluun somekanavissamme JUKOtwitter https://twitter.com/JUKOry ja JUKO facebook https://www.facebook.com/JUKOry/. Hashtag #kympinnaiset.

Esimerkkejä näiden työntekijöiden palkoista löydät tämän artikkelin lopusta.

Alhainen palkkataso juontuu hyväntekeväisyydestä

Monien naisvaltaisten alojen työtä pidetään ikään kuin kutsumuksena, joten palkalla ei katsota olevan niin väliä.

Tero Ristimäki: ”Sairaiden, köyhien, vanhusten, vammaisten ja lasten auttaminen ja hoitaminen on katsottu kuuluneen naisten tehtäviin. Näitä tehtäviä pidettiin pitkään kutsumus-, vapaaehtois- tai hyväntekeväisyystyönä.”

Tiina Laine: ”Historia vaikuttaa diakoniatyön palkkaukseen. Ensimmäinen diakonissa Matilda Hoffman vihittiin virkaan vuonna 1872, ja hän teki työtään diakonissalaitoksen alaisuudessa. Laitos maksoi palkan ja ylöspidon, mutta samalla tehtävään kuului sitoumus pysyä köyhänä ja naimattomana. Nyt diakoniatyöntekijät ovat saaneet jo pitkään mennä naimisiin, mutta köyhiä he ovat edelleen. Historiallinen ihanne köyhyyteen ja ammatilliseen vastuuseen heikoimmista ihmisistä leimaa ammattikuntaa edelleen. Omista eduista ei pidetä niin vahvasi kiinni, vaikka palkkatasoon ollaankin yleisesti tyytymättömiä ja ammattia sen takia myös vaihdetaan.”

Tero Ristimäki: ”Kuvaavaa on, että Talentian syntymävuonna 1949 työsuhde-edunvalvonnan kärkenä oli muutoksen saaminen etenkin kunnalliskotien ja lastenkotien johtajien olosuhteisiin. Heiltä edellytettiin sitoutumista työhön 24/7, ja moni joutui myös asumaan työpaikkansa yhteydessä. Palkka oli lähinnä nimellinen – sellainen, jonka kunta katsoi tarpeelliseksi maksaa.”

Salla Luomanmäki: ”Taide- ja kulttuurialalla työskentelyyn suhtaudutaan yhä edelleen usein kutsumuksena, jolla työskentely on ikään kuin jo palkkio sinänsä. Lisäksi alalla vaadittavan erikoisosaamisen ymmärtäminen ja arvostaminen on osin puutteellista.”

Työn vaativuutta ei tunnisteta – tai tunnusteta

Esimerkiksi kirkon sektorilla huonoa palkkaa perustellaan jopa sillä, että työ on merkittävää.

Salla Luomanmäki: ”Työmarkkinaosapuolet eivät ole saaneet sovittua nuoriso- ja liikunta-alan tutkinnoista valmistuneiden työnjakoa niin, että siinä erotettaisiin ammattitehtävät, vaativat ammattitehtävät sekä asiantuntija-, johto- ja esimiestehtävät. Tämä on alhaisen palkkatason yksi perussyy. Vaativista ammattitehtävistä alkaen kelpoisuusehdoksi pitäisikin määritellä korkeakoulututkinto.”

Tiina Laine: ”Diakoniatyön vaativuutta ei seurakunnissa haluta tunnustaa eikä oikein tunnistetakaan. Palkkausjärjestelmä antaisi kyllä mahdollisuuden nostaa diakoniatyöntekijöiden palkkoja, mutta seurakuntien johto ei halua tai osaa käyttää palkkausjärjestelmää sen mahdollistamalla tavalla.”

Arja Lusa: ”Kirkon palkkataso on muuta julkista sektoria heikompi. Kirkko työnantajana on linjannut, että se ei kilpaile palkalla, mutta tarjoaa työtä, jolla on merkitystä. Kirkon hengellisen työn ammatteihin ei ole kilpailua muilla sektoreilla.”

Julkisen sektorin ”säästöt” estävät palkkakehityksen

Usein naisvaltaiset alat ovat työvoimavaltaisia, ja ne rahoitetaan julkisista varoista. Kun julkisia varoja pitää säästää, katseet kohdistuvat juuri heidän aloihinsa.

Tero Ristimäki: ”Alan palkkojen korottaminen edellyttäisi korkeakoulutetuille naisvaltaisille aloille suunnattuja pitkäkestoisia palkkaohjelmia. Keskitetyt ratkaisut harvoin korjaavat naisvaltaisten kunta-alan palkkoja suhteessa yksityissektoriin. Liittokierroksillakin muut alat ’vahtivat’ kuntasektoria, ja siksikin naisvaltaisten alojen irtiotot ovat olleet todella vaikeita.”

Salla Luomanmäki: ”Kirjasto-, museo- ja kulttuurialat ovat julkisrahoitteisia, ja niihin on kohdistunut useamman vuoden ajan säästötoimenpiteitä. Vaikka tehtävät ja vaatimukset ovat lisääntyneet, rahoitus ei ole seurannut mukana. Paikalliset erät ovat olleet täysin riittämättömiä palkkavajeen kokoon kuromiseksi. Erillisiä palkkaohjelmia ei ole saatu neuvoteltua, vaan kaikille on jaettu samat pienet prosenttikorotukset. Kirjasto-, museo- ja kulttuurialoilla palkoissa ei ole juurikaan palkkaliukumaa, mitä taas monilla muilla aloilla on.”

Tero Ristimäki: ”Sosiaalialan palkoista sosiaalityöntekijöiden palkat ovat lähteneet liukumaan vasta lähes 50 vuotta kunnallisen virkaehtosopimusjärjestelmän syntymisen jälkeen. Tosin palkkojen nostamiseen ovat pakottaneet etenkin työvoiman saatavuusongelmien aiheuttamat paikalliset kriisit. Sosionomien (AMK), geronomien (AMK) ja kuntoutuksen ohjaajien (AMK) palkkausta on korjattava kiireesti, jotta vältytään koko sosiaalialan kriisiytymiseltä.”

Työtä ihmisten ja koko yhteiskunnan parhaaksi

Matalapalkka-alojen ihmiset tekevät pitkäjänteistä ja samalla usein ennaltaehkäisevää työtä, jonka avulla myös yhteiskunta säästää. Tätä on esimerkiksi syrjäytymisen ehkäiseminen ja syrjäytyneiden auttaminen itsensä elättäviksi ja perheestään huolehtiviksi kansalaisiksi.

Salla Luomanmäki: ”Korkeasti koulutettujen ammattilaisten osaamiseen perustuva kirjastolaitos on peruskoulun ohella alueellisen ja paikallisen sivistyksen viimeinen lukko. Kirjastojen työllä on tärkeä ennaltaehkäisevä merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä, ja siksi siitä seuraa suoraa säästöä julkistaloudelle. Tätä ei kuitenkaan lyhytnäköinen osaoptimointi tunnusta, sillä kirjastoalan koulutusta on vähennetty ja kirjastoverkkoa supistettu osana kaikkea peruspalveluista tinkimistä. On hämmentävää, että maailman hienoin kirjastolaitos halutaan hyödyntää mieluummin imagollisina pikavoittoina kuin sivistyksen ja lukutaidon kehittäjänä.”

Anitta Pakanen: ”Varhaiskasvatus on koko koulutusjärjestelmämme vaikuttavin osa, tämä on todistettu usein tutkimuksissakin. Varhaiskasvatus on erittäin vaativaa työtä, ja sillä on merkitystä yksilön koko elämään ja opinpolkuun. Tässä ihmisen kehityksessä keskeisinä vaikuttajina ovat korkeasti koulutetut opettajat, alan parhaat asiantuntijat.”

Salla Luomanmäki: ”Museoala elää vahvaa nostetta ja sen tehtäväkenttä laajenee koko ajan: museoista tulee yhä enemmän yhteiskunnan toiminnan alustoja. Kävijämäärät kasvavat jatkuvasti, vuonna 2017 museoissa kävi yli 7 miljoonaa ihmistä. Opetus-, sosiaali- ja terveysala sekä matkailu ja ilmastonmuutoskin ohjaavat käyttämään nyt kulttuuripalveluita. Museoilla on siis tärkeä tehtävä kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.”

Tiina Laine: ”Kirkon diakoniatyöntekijät työskentelevät erityistä tukea ja apua tarvitsevien ihmisten parissa. Esimerkiksi vuonna 2018 diakoniatyöntekijöillä oli yhteensä 430 201 asiakasta, he järjestivät 299 289 ihmiselle ruokailun, antoivat 6942 ruokakassia sekä jakoivat diakonia-avustuksia yli 6 miljoonalla eurolla. Asiakaskunnassa on paljon mielenterveyskuntoutujia, yksinhuoltajia, köyhiä ja maahanmuuttajia – kaiken ikäisiä elämän eri kysymysten kanssa kamppailevia ihmisiä.”

Esimerkkejä matalapalkka-alojen kuukausipalkoista

• Palkkatiedot lokakuulta 2017: kunta-alan palkkataulukot, KVTES.
• Tehtäväkohtainen palkka: tehtävän vaativuuden mukainen palkka ilman palkanlisiä.
• Kirkon alan palkat: Kirkon virka- ja työehtosopimuksen (KirVESTES) mukaiset vähimmäispalkat

(Tietolähteenä on käytetty Tilastokeskuksen kunnista ja kuntayhtymistä keräämiä palkkatietoja lokakuulta 2017)