Neuvottelublogi | Kohti neuvottelukevättä – etsinnässä valo

Lehtiä lukiessa ei tarvitse pohtia, onko tarjolla hyviä vai huonoja uutisia, kun sivu toisensa jälkeen tuntuu tulvivan hyvin huonoja uutisia.

”Olenko se vain minä vai tuntuuko muistakin, että meidät yritetään lamaannuttaa kurimuksen alle ja uskotella kyynisyyden kannattavan?”

En suostu tähän, pessimisti se vasta pettyy. Pumpulissa ei toki voi elellä. Vaikea taloustilanne kunnissa ja erityisesti hyvinvointialueilla yt-neuvotteluineen tulee monien meistä iholle, eikä siltä voi sulkea silmiä.

Jukolaiset luottamusmiehet hyvinvointialueilla ja kunnissa eivät ole sulkeneet silmiään. Henkilöstöllä on käsinkosketeltava huoli. Työnantajat näyttävät unohtaneen jotain olennaista – inhimillisyyden.

”JUKOon asti kantautuu viesti, ettei silittelylle ole sijaa, kun kassa kutistuu. Hyvinvointialueiden ja kuntien henkilöstö ei kaipaa silittelyä, vaan kykyä asettua työpaikan kriisissä kanssaihmisen asemaan.”

Olen arvostellut tuotannollis-taloudellisista syistä käytävien yt-neuvottelujen prosesseja myös aiemmin, mutta viime vuonna kyyti oli erityisen kylmää.

Usein työnantajat keskittyivät varmistamaan vain neuvottelujen minimitason lainmukaisuuden, sitäkin välillä venyttäen. Yt-neuvottelut keskusteluina tai niiden pohjalta tehdyt vaikeat ratkaisut osoittivat paikoin taitamattomuutta kohdata työnsä, toimeentulonsa ja identiteettinsä menettävät vertaisina.

Kuten jukolainen pääluottamusmies Katja Rosenzeig kirjoitti (JUKO-blogi 28.11.2024): ”Päätösesitykset aiheuttavat monelle surua ja kokemuksen epäreiluudesta. Esihenkilön rooli on erityisen hankala, koska usein hänellä ei ole etukäteen tietoa tehdyistä suunnitelmista. Kuitenkin juuri esihenkilöiden pitäisi pystyä tukemaan työntekijöitä muutoksessa.”

Kohtuus on elämän tärkeimpiä asioita, mutta helppo unohtaa ja sivuuttaa. Vai löytyykö jostain työnantaja, jonka mielestä vielä ei ole saavutettu kohtuudenrajoja?

Hyvinvointialueilla ja kunnissa palkansaajat ovat saaneet lunta tupaan monelta suunnalta heikon talouden sekä osin jo toteutuneiden ja toteutumassa olevien työelämän lainsäädäntöheikennysten tähden.

Eniten työtään arvostaa kuitenkin kuntien sekä hyvinvointialueiden henkilöstö, kertoo Tilastokeskuksen tuorein työolotutkimus.

”Yli puolet kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöistä kokee työnsä merkitykselliseksi. Ammattialoista erityisen tärkeänä työtään pitävät sosiaali- ja terveysalan sekä koulutuksen ammattilaiset.”

Tutkimus vahvistaa kokemusta, että tunne työn merkityksellisyydestä vaikuttaa motivaatioon ja työssä jaksamiseen. Tätä hyvinvointialueilla ja kunnilla ei ole vara menettää.

”Kunta- ja hyvinvointialuetyönantaja ryhtyy pian neuvottelemaan uusista työ- ja virkaehtosopimuksista. Kunta- ja hyvinvointialan ammattilaiset puolestaan haluavat kohtuutta ja näkymää paremmasta – valoa tunnelin päähän.”

JUKOn edustamat akavalaisten liittojen hyvinvointialueiden ja kuntien työntekijät haluavat, että työnantajan hyväksi käytetty aika korvataan asianmukaisesti.

Palkkatason on kestettävä päivänvaloa ja otettava huomioon työn vaativuus. Mikä tärkeintä, palkalla on pystyttävä elämään, jotta siitä riittää rahaa yhteiskuntamme pyörät pyörimässä pitävään kulututukseen ja yhdessä ylläpidettäviin rakenteisiin.

Neuvottelut kunta- ja hyvinvointialan työ- ja virkaehtosopimuksista alkavat tiistaina 11. maaliskuuta. JUKO #neuvotellen #sopien #kunta #hyvinvointialue

Heli Hartman-Mattila

Kirjoittaja on JUKOn hyvinvointialuesektorin neuvottelupäällikkö.

Mikä JUKO?

• Edustamme julkisalojen työmarkkinaneuvotteluissa 35:tä akavalaista ammattiliittoa, joilla on yhteensä 200 000 jäsentä.
• Sovimme virka- ja työsuhteiden ehdoista kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa, evankelis–luterilaisessa kirkossa sekä Yritysjaostossa, Kansallisgalleriassa ja Työterveyslaitoksella.
• Työpaikoilla 3 500 luottamusmiestämme neuvottelee paikallisesti ja edustaa kaikkien JUKO-liittojen jäseniä.
• Julkisalan asiantuntija, esihenkilö- tai johtotehtävissä työskentelevä: löydä akavalainen/jukolainen liittosi!