Pääluottamusmies Virve Mikkonen: Toisinaan kannan vettä urakalla, mutta silti vain roihuaa

Siun sote on sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, johon kuuluu Pohjois-Karjalan 13 kuntaa sekä Heinävesi. Mitä Siun soteen siirtyminen on muuttanut luottamusmiestyössäsi?

Tällaiseen isoon organisaatioon siirtyminen tuo mahdollisuuksia mutta synnyttää myös epävarmuutta. Muutos koski 7 000:ta työntekijää, ja meistä jokainen tuli kuin uuteen työpaikkaan.

Pääluottamusmiehenä olen käynyt läpi muun muassa henkilöstön etuisuuksiin liittyviä asioita. Paikalliset sopimukset purettiin ja luotiin uudestaan. Näinä kahtena ensimmäisenä vuotena on neuvotteluiden ja kokousten määrä ollut melkoinen.

Ennalta en osannut ajatella, miten paljon eri yksikköjen yhdistäminen ja ison organisaation luominen muuttaa myös jukolaista toimintakulttuuria. Tulen organisaatioon kunnan puolelta, jossa on hyvin laaja-alainen edustettavien joukko. Toisena on erikoissairaanhoidon siiloutuneempi ja kapea-alaisempi puoli. Kun nämä kaksi erilaista tahoa on liitetty yhteen, on täytynyt miettiä, miten toimimme jukolaisena yhteisönä – niin luottamusmiesten kesken kuin työnantajankin kanssa. Yksi monista asioista on ollut toistemme neuvottelukulttuurin opetteleminen.

Miten työnantaja pitää teitä luottamusmiehiä Siun soten asioista ajan tasalla?

Olemme opetelleet tuntemaan toisiamme ja rakentaneet luottamuksen ilmapiiriä. On hienoa, että Siun soten johto on antanut meille pääluottamusmiehille ensi käden tietoa asioista, jotka voivat heijastua henkilöstöön. Tapaamme toimitusjohtajan joka viikko, ja silloin on hyvä tilaisuus viestiä työnantajan suuntaan kentän kuulumisista. Olemme saaneet tietoa myös keskeneräisistä asioista. Niistä ei voi puhua julkisesti, mutta niistä on hyvä kuulla ajoissa. Jos jokin asia ei kuulosta järkevältä, me luottamusmiehet voimme antaa vinkkejä toisesta näkökulmasta.

Luottamusmiesten keskinäistä tiedonkulkua helpottaa, että saimme vastikään Siun soten intraan oman JUKOn kansion. Ensimmäisenä vuonna toiminta on ollut niin pirstaleista, että halusimme vahvistaa viestintäämme. Vain luottamusmiehille avautuvassa kansiossa voimme keskenämme jakaa tietoa ja keskustella. Tällaisen kansion saaminen intraan osoittaa, että työnantaja tukee luottamusmiestyötä.

Mitä voit Siun soten tuomista kokemuksista antaa vinkiksi muille organisaatiomuutoksia suunnitteleville?

Näin isossa muutoksessa nousee pintaan monenlaisia tunteita, ja luottamusmiehet ovat välillä aikamoisia tulipalojen sammuttajia. Toisinaan tuntuu, että kannan vettä ihan urakalla, mutta silti vain roihuaa.

Ensinnäkin päättäjien pitäisi tahoillaan siivota ennalta omat sotkunsa sen sijaan että ne siirretään uuteen organisaatioon. Siun sotessa monta kuntaa meni yhteen, ja osasta kuntia siirtyi tänne asioita, jotka olisi pitänyt panna kuntoon jo aiemmin. Henkilöstöltä on saattanut puuttua esimerkiksi tehtävän vaativuuden arvioinnit, mikä vaikuttaa palkkaukseen. Tämä on kuohuttanut eniten, koska etukäteen puhuttiin, että palkat nousevat – vaikkei kukaan voi luvata korotuksia noin vain. Palkkojen harmonisointiin ja tehtävänvaativuuden arviointiin täytyykin uuden organisaation tehdä hyvä suunnitelma ja pitää henkilöstö tässä työssä mukana.

Ennen yhdistymistä pitäisi miettiä myös, millä tavalla henkilöstölle informoidaan, mitä organisaatiomuutos todella tarkoittaa ja etenkin, mitkä ovat asioita, jotka eivät muutu hetkessä. Siun sotessakin keskussairaala ja terveyskeskukset ovat samaa yksikköä, vaikka niiden välillä voi olla matkaa 200 kilometriä ja eri paikkakunnilla asiat on totuttu tekemään vähän eri tavalla. Käytännöt eivät yhtenäisty hetkessä.

Miksi sinä halusit ryhtyä luottamusmieshommiin?

Henkilöstön edunvalvonta ja hyvinvoinnin vahvistaminen ovat minulle sydämenasia, ja tässä kaikessa luottamusmiehet ovat yhtenä avaintekijänä. Kun edunvalvonta ja yhteistyö organisaatiossa toimii, meillä kaikilla on työyhteisössä hyvä olla ja toimia.

Ilman luottamusmiesten panosta tämän kaiken turvaaminen olisi mahdotonta: pahimmillaan työnantaja käyttäisi yksipuolista sanelua, asioiden käsittely menisi herkästi autoritääriseksi ja vuoropuhelu henkilöstön kanssa hyvin kapeaksi. Sitä paitsi johtoporras ei millään pysty ottamaan haltuunsa näin suurta henkilöstömäärää kuin meilläkin on – luottamusmiehiä tarvitaan viemään viestiä molempiin suuntiin ja neuvottelemaan ratkaisuista.

Kiitosta tulee yhteistyöstä ja asioiden hoitamisesta. Työntekijöitä kuulee usein lauseen: ”On hyvä, että joku pitää meidän puolia.” Toivottavasti tuo toteamus ei koskaan kulu pois käytöstä. Sillä sitä vartenhan me luottamusmiehet olemme olemassa: pitämässä puolia.

Miten luottamusmiestaitosi ovat mielestäsi kehittyneet?

Olen ollut luottamusmieshommissa kahdeksan vuotta: ensin luottamusmiehenä, sitten varapääluottamusmiehenä ja nyt puolitoista vuotta pääluottamusmiehenä. Uskon että näinä vuosina neuvottelutaitoni ovat vahvistuneet. Neuvotteluissa käytän suppilotekniikkaa eli etenen tunnustellen isosta kuvasta kohti kärkiasiaa. En lyö niin sanotusti kaikkia kortteja heti pöytään vaan pyrin vuoropuheluun. Monet käsiteltävät asiat ovat puhtaasti sopimuksenvaraisia, mikä tarkoittaa, että toisinaan tarvitaan kompromisseja. Teemme niitä työnantajan kanssa puolin ja toisin.

Tunnen myös organisaatiomme ja tiedän, miten rakentaa verkostoja. Tässä työssä viehättää se, että saa tavata paljon erilaisia ihmisiä, oppii tuntemaan eri ammatteja ja voi keskustella ja miettiä yhdessä erilaisia näkökulmia.

Luottamustehtävässä täytyy tietysti olla motivoitunut ja kiinnostunut etenkin työehtosopimuksen sisällöstä. Sen lisäksi on seurattava silmät ja korvat auki, mitä tapahtuu omassa maakunnassa ja koko yhteiskunnassa.

Virve Mikkonen

- JUKOn pääluottamusmies Siun sotessa vuodesta 2017 alkaen, sitä ennen luottamusmiehenä ja varapääluottamusmiehenä Joensuun kaupungilla.
- Terveydenhoitaja. Nyt päätoiminen pääluottamusmies. Edustaa noin 660 työntekijän joukkoa.
- Oma liitto: Suomen Terveydenhoitajaliitto.