Blogi | Pohjanmaan hyvinvointialue yt-kierrosten myllerryksessä – "Ajatukset yhteisön selviämisestä koskettavat kaikkia"

Pohjanmaan hyvinvointialue on vastikään lopettanut viidennet yhteistoimintaneuvottelut vuoden sisään. Taloudellista takamatkaa kiritään umpeen rivakasti ja kuluja karsitaan tulevaisuus- ja sopeuttamisohjelman mukaisesti.

Paperilla kaikki näyttää suoraviivaiselta. Käytännössä henkilöstön tunne on kuitenkin toinen.

Sote-alaa rasittava henkilöstöpula on edelleen läsnä, mutta samalla kuormittaviksi tekijöiksi ovat nousseet oman työpaikan epävarmuus, organisaation jatkuva käymistila ja huoli asiakkaiden palvelujen puolesta.

Toisiaan seuraavat yt-prosessit eivät ainakaan lisää työhyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta työssä.

”Paperilla yt on ollut tarkalleen yhteistoimintalain mukainen. Neuvottelut aloittavat kuitenkin prosessin, jossa tuntuu, että loppua ei näy.”

Ensin päälle iskee rekrytointikielto, jolloin jo muutoinkin aliresursoidut yksiköt joutuvat sinnittelemään vielä kauemmin ilman lisäkäsiä.

Neuvottelujen aikana henkilöstö elää epävarmuudessa, koska päätöksiä ei tehdä neuvotteluissa, vaan työnantaja tarjoaa lisätietoa suunnitelmiensa perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista neuvotteleville henkilöstönedustajille. Muut joutuvat odottamaan tietoja pidempään.

Kaikki keskittyvät vain tekemään työtään, mutta usein motivaatio on laskussa. Kehittäminen ei tunnu mielekkäältä, jos ei tiedä, onko yksikköä olemassa enää jatkossa.

”Monet kuvailevat tunnetta siltä kuin roikkuisi löysässä hirressä. Osa pohtii työpaikan vaihtoa, vaikka oma työ ei olisi vaakalaudalla – ihan vain siksi, että ilmapiiriin on tullut pysyvältä tuntuva matalapaine.”

Osa on huolissaan myös työkavereistaan ja murehtii, mitä omalle yksikölle mahtaa tapahtua, jos kaikkien työ ei jatku.

Yt-neuvottelujen päätyttyä moni huokaisee helpotuksesta vain huomatakseen, että on tehnyt sen liian aikaisin. Neuvottelujen jälkeen ilmoitetaan vielä aikataulusta, johon yleensä kuuluu myös poliittisten päättäjien päätösten aikataulu.

”Jännitys ei ole ohi ennen kuin varsinaiset päätökset ovat selvillä. Tässä vaiheessa moni miettii, että voisi sitä helpomminkin palkkansa ansaita.”

Päätösesitykset aiheuttavat monelle surua ja kokemuksen epäreiluudesta. On haikeaa, jos pitää luopua tutusta ja turvallisesta työyhteisöstä tai jos osa työkavereista siirretään muualle.

Ajatukset yhteisön selviämisestä nousevat pintaan.

Esihenkilön rooli on erityisen hankala, koska usein hänellä ei ole etukäteen tietoa tehdyistä suunnitelmista. Kuitenkin juuri esihenkilöiden pitäisi pystyä tukemaan työntekijöitä muutoksessa.

Päätösesitysten paljastaminen voi aiheuttaa vihan tunteita. Miksi juuri minä tai me? Eikö minun tai meidän työtämme arvosteta? Tieto muutosesityksen kohteeksi joutumisesta on kova kolaus monen ammatti-identiteetille ja -ylpeydelle.

”Kun muutosta lopulta ryhdytään toteuttamaan, aluksi se voi tuntua henkilökohtaiselta maailmanlopulta.”

Se, mitä tiedän ja osaan ja missä olen ollut turvassa, ei jatkossa pädekään. On punnittava isoja henkilökohtaisia kysymyksiä, kuten mitä toivon vielä uraltani, mikä taloudellinen tilanteeni on ja miten muutokset työssä vaikuttavat mahdollisesti perheeseeni.

Jos työnantaja tulee tässä vaiheessa vastaan hyvällä tarjouksella tai osoittaa kuuntelevansa työntekijää, prosessista voi jäädä paljon myönteisempi kuva.

Työyhteisössä alkaa muutoksen jälkeen suru niiden puolesta, joista joudutaan luopumaan. Voidaan kokea jopa syyllisyyttä siitä, että töihin on saatu jäädä muiden kustannuksella.

”Olen kuullut jopa sanottavan, että lähtijän osa on joskus kevyempi.”

Heillä alkaa uudet kuviot ja sopeutuminen, mutta jäljelle jääville tietyt tehtävät ovat edelleen lähteneen työntekijän tehtäviä.

Pohjanmaalla tämä prosessi on käynnissä viidettä kertaa. Kaipaammekin työnantajalta nyt rauhallista muutosjohtamista sekä paljon tukea ja apua työyhteisömme tunteiden käsittelyyn.

Katja Rosenzveig

Kirjoittaja on jukolainen pääluottamusmies.

Sinua saattaa kiinnostaa myös | Blogi: Pohjanmaan hyvinvointialueen rankka alku |18.12.2023

Mikä JUKO?

• Edustamme julkisalojen työmarkkinaneuvotteluissa 35:tä akavalaista ammattiliittoa, joilla on yhteensä 200 000 jäsentä.
• Sovimme virka- ja työsuhteiden ehdoista kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa, evankelis–luterilaisessa kirkossa sekä Avainta-aloilla, Kansallisgalleriassa ja Työterveyslaitoksella.
• Työpaikoilla 3 500 luottamusmiestämme edustaa kaikkien JUKO-liittojen jäseniä.
• Julkisalan asiantuntija, esihenkilö- tai johtotehtävissä työskentelevä: löydä akavalainen/jukolainen liittosi!