HS-mielipide: Sote-ala ansaitsee kunnianpalautuksen

Uutisissa törmäämme toistuvasti sosiaali- ja terveydenhoitoalan karmeaan tilanteeseen: henkilöstö on lopussa, avoimia työpaikkoja jää täyttämättä, eikä sijaisia löydy.

Hallinnon ja tukipalvelun töihin kuluu aikaa, joka on pois asiakkaan kohtaamisesta. Esihenkilöt tekevät samaa työtä kuin tiimiläisensä sen sijaan, että ehtisivät tukea tiimiään ja johtaa ylimmän johdon vaatimusten mukaisesti. Hallinto ja tukipalvelut tarvitsevatkin oman henkilöstönsä.

Mutta onko todellisuus kaikilta osin näin mustavalkoinen? Varma työllistyminen, mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle ja löytää silti koulutusta vastaavaa työ, taito pelastaa ihmishenkiä tai ehkäistä itsemurhia eivät ole monenkaan alan etuoikeuksia. Kaikki tämä on kuitenkin sote-työn arkea.

Ongelmien nostaminen esille vaatii rinnalle myös onnistumisten osoittamisen ja yhteisiä ratkaisuja. Sote-ala ansaitsee kunnianpalautuksen ja tekijät työnsä vaativuuden ja vastuullisuuden mukaisen palkan ja turvalliset työolot.

Työmarkkinajärjestöillä on erityinen vastuu sote-puheesta ja sen suunnasta. Juuri meillä on yhteiskunnan hyväksymä mandaatti ja mahdollisuudet vaikuttaa alan arvostukseen, palkitsemiseen ja työoloihin.

Valtakunnallisen sopimisen rinnalla helpotusta tuo paikallinen sopiminen muun muassa työaikajoustoista, ylimääräisen työn korvaamisesta tai perehdyttämisestä. Onnistunut paikallinen sopiminen on koko työyhteisöä eteenpäin vievä voima, ja työmarkkinajärjestöjen tehtävä on auttaa henkilöstön edustajia onnistumaan siinä. Sillä, miten sanoitamme sote-alaa, on väliä.

Maria Löfgren

Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 12. lokakuuta 2021 | Sote-ala ansaitsee kunnianpalautuksen