”Kun jengimme pelittää yhteen, meissä on mahtava voimavara!”

Pääluottamusmies Katariina Kattelus, Oulu:
”Nyt puhuttavat yhdenvertaisuusasiat”

Kaupungistumisesta: Kun kuuntelin pääluottamusmiespäivillä Helsingin pormestari Jan Vapaavuorta sekä alue- ja kaupunkikehitysasiantuntija Timo Aroa, tuntui että Suomi on kuin kelluvalla lautalla, joka voi ajautua mihin tahansa. Asioihin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Vapaavuoren mukaan Tukholma pystyy tuottamaan Ruotsille sekä Kööpenhamina Tanskalle tätä nykyä enemmän hyvinvointia kuin Helsinki Suomelle. Pääkaupungin merkitys on siis tärkeä, mutta siitä muulle Suomelle koituva hyöty ei aina avaudu Helsingin ulkopuolella oleville. Välillä on myös Helsinki–muu Suomi-vastakkainasettelua.
Vastaavasti kasvukeskusten rooli oman alueen hyvinvoinnille on olennainen. Timo Aroa kuulin jo aiemmin Oulussa, ja silloin jäi mieleen, että Oulun pitäisi kiinnittää huomiota asukkaiden pitovoimaan. Meille tulee maakunnan kehäalueilta nuoria opiskelemaan, mutta valmistuttuaan he valuvatkin etelään.
 
Työhyvinvoinnista: JHL:n koulutuspoliittinen asiantuntija Marjut Manka osasi valaista työhyvinvointia monien esimerkkien avulla. Kun työyhteisössä on yleisesti hyvä olla, pienet asiat eivät sitä hetkauta. Jos taas yhteisö ei voi hyvin, pienikin piikki lihassa tuntuu ja voi kehittyä suureksi ongelmaksi. Työpaikoilla tehdään ilmapiiritutkimuksia ja niiden tulokset katsotaan ja valitaan esimerkiksi kolme kehittämiskohdetta. Kahden päivän päästä useimmat eivät edes muista, mitä kehittämiskohteita valittiin. Tarvittaisiinko pikemminkin tuulahduksia ulkopuolelta? Suomessa pitäisi olla Mankan tyylisiä lähettiläitä, jotka käyvät työpaikoilla puhumassa asioista ja auttavat paremmin hahmottamaan kokonaisuutta.
 
Edunvalvonnasta: Olen ollut opettajien pääluottamusmiehenä kymmenen vuotta. Kentälläni puhututtavat erityisesti yhdenvertaisuusasiat – olipa kyse palkasta, kohtelusta tai vaikkapa virkavapaista.
Suunniteltu maakuntauudistus tarkoittaisi opettajakunnalle aika vähän muutoksia, mutta alan sisäiset muutokset ovat vaikuttaneet työhön todella paljon. Opetussuunnitelmauudistus tuli kuin vyörynä päälle, ja on todella ikävää, että moni pätevä ja taitava opettaja kokee nyt osaamisensa ikään kuin kadonneen. Jaksamisen kannalta työntekijän on ymmärrettävä, että on asioita joihin voi vaikuttaa, mutta on myös asioita, joihin ei kerta kaikkiaan pysty vaikuttamaan. Uudet tilanteet ja vaatimukset pitäisi pystyä ottamaan haltuun niin, ettei uuvu ja huku muutokseen. Korkeasti koulutetut ovat onneksi kyvykkäitä muuttamaan toimintatapojaan.  
 
JUKOsta: Pääluottamusmiesten tehtävä on raivata kentällä tietä ja ottaa selvää asioista niin, että edustamamme jäsenet voivat rauhassa keskittyä tekemään omaa työtään. Paras palaute on yksittäisen jäsenen antama kiitos, jonka kuulee tulevan suoraan sydämestä. Joskus olen joutunut jopa pahoittelemaan, että tilanteeseen ei ole nopeaa korjausta, enkä saa annettua sellaista vastausta jota toivoisin voivani antaa. Noissakin tilanteissa moni on sanonut: ”Mutta kiitos kun kuuntelit.” Usein jo kuunteleminen voi auttaa ihmistä.

Pääluottamusmies Jyrki Pohjankylä, Tampere:
”Tuntuu, että työaikaa on hinku kasvattaa”

Kaupungistumisesta: Meilläkin Tampereella on puhuttu, että parikymmentä isointa Suomen kaupunkia ovat keskenäänkin hyvin erilaisia, eikä niille välttämättä sovi yksi ja sama maakuntamalli. Varsinkin maakunnat poikkeavat rakenteeltaan ja väkiluvuiltaan niin suuresti toisistaan, ettei niitä voi hallita yhdellä maakuntamallilla.
Jan Vapaavuoren ja Timo Aron puheet herättivät ajatuksen, että kaupunkien näkökulmasta maakuntauudistus pirstoisi toimivia yhdyskuntarakenteita ja kaupunkiseutujen luontevaa kasvua. Tosin jo nyt Tampereenkin kaupunki tekee ratkaisuja, jotka tarkoittavat varautumista maakunta- ja soteuudistuksiin: esimerkiksi liikelaitosten yhtiöittämisiä selvitetään ja toteutetaan.

Edunvalvonnasta: Kun kenttä pirstaloituu, samalla jakautuu myös edunvalvonta. Nyt isoissa kaupungeissa on kokoaikaisia pääluottamusmiehiä. Löytyykö tulevaisuudessa edunvalvojia, jos edustaa vain pientä joukkoa ja aikaa annetaan luottamustoimeen esimerkiksi puoli päivää tai päivä viikossa?
Työskentelin aikaisemmin kaupungilla paikkatietopäällikön tehtävissä ja nyt kaksi ja puoli vuotta olen toiminut kokoaikaisena pääluottamusmiehenä. Teknisten työntekijöiden kenttä on siis tuttu. Lisäksi edustan kulttuuri- ja vapaa-ajan työntekijöitä, ja heidänkin kanssaan tulen juttuun – ratkomme asioita yhdessä.
Teknisellä puolella puhututtavat etenkin palkka- ja vastuuasiat, muualla varsinkin työolosuhteet ja työajat. Tampereen kaupungilla oli toimistotöissä aiemmin käytössä erityislaatuinen järjestelmä, joka mahdollisti ruokailun työajalla. Tämän purkamisesta aiheutui pitkäaikainen ja hankala riita. Järjestöt vaativat tosiasiallisen työajan korvaamista täysimääräisenä palkkaan. Kertakompensaationa työntekijät saivat rahallisen kertakorvauksen ja muutaman vapaapäivän lisää.

Työ- ja virkaehtosopimuksista: Näillä pääluottamusmiespäivillä JUKOn neuvottelijat avasivat meille, mitä kuntapuolen sopimuksissa oli tarkkaan ottaen sovittu. Tuo on päivien tärkeintä antia. Palkkaratkaisut olivat sinänsä simppeleitä, mutta tekstimuutoksista oli hyvä kuulla perusteellisesti.
Työaikaratkaisuista tuli tunne, että ne olivat meille torjuntavoitto. Eritysasiantuntijoiden työaika piteni kolmella vartilla, ja vaikka siitä saatiin rahallinen kompensaatio, ei se kenttää tyydytä. Sata vuotta sitten taisteltiin, että päästiin kahdeksan tunnin työpäivään. Nyt tuntuu, että työaikaa on hinku kasvattaa, ja missä lienee yläraja – lääkärit ja palomiehet tekevät 24 tunnin päivystysvuoroja.

Pääluottamusmies Seija Ginström, Helsinki:
”Työhyvinvoinnissa olisi mahtava säästöpotti”

Kaupungistumisesta: Jokainen pääluottamusmies katsoo maailmaa omien silmälasiensa kautta, joten on hyvä välillä avata näkökulmia, mitä maailmassa tapahtuu. Oma pormestarimme Jan Vapaavuori valotti suurten kaupunkien pelkoja ja huolia suunnitellusta maakuntauudistuksesta, ja kaupungistumisen huippuasiantuntijan Timo Aron esittämät luvut vahvistivat, että kaupungistuminen on jo pitkään jatkunut kehitys ja realiteetti. Onpa maassamme ollut minkä värinen hallitus hyvänsä, juna on koko ajan mennyt samaan suuntaan. Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasetteluun ei pitäisikään lähteä, vaan täytyy hakea toimiva ratkaisu Suomen kehittämiseksi.

Työhyvinvoinnista: Perjantaina kuulimme Marjut Mankan esityksestä, että työpahoinvointi Suomessa maksaa sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan peräti 20 miljardia vuodessa. Siinä olisi se säästöpotti, johon työnantajien kannattaisi satsata. Jos työhyvinvointiin kiinnitettäisiin todella huomiota, ei tarvitsisi puhua lomarahaleikkauksista ja kikyistä ja panna organisaatioyksiköitä väkisin yhteen.

Edunvalvonnasta: Me Helsingin kaupungin 11 jukolaista pääluottamusmiestä kokoonnumme viikoittain yhteen ja kuulemme, mitä toistemme vastuualueilla tapahtuu. Kesän alussa reilut 30 virastoa yhdistettiin neljäksi toimialaksi ja muutamaksi liikelaitokseksi. Kun pannaan yhteen hyvinkin erilaisista maailmoista tulevia ihmisiä, on muutoksessa sulattelemista. Esimerkiksi palkkaepätasa-arvo kaihertaa, eikä tuota ole toistaiseksi korjattu.
Olen geriatrian erikoislääkäri ja ollut pääluottamusmiehenä 18 vuotta. Tonttiani ovat lääkärit, hammaslääkärit ja eläinlääkärit. Sosiaali- ja terveystoimialamme yhdistettiin jo vuonna 2013, joten sen kasvukivut on kärsitty.
Nytkin meneillään on isoja organisaatiomyllerryksiä. Sotetoiminta keskittyy isompiin yksiköihin ja palveluvalikko laajenee. Parhaillaan menossa on yhteispäivystyksen siirto Hyksin tuottajavastuulle, ja minun tontiltani se koskettaa 60:tä lääkäriä ja tarkoittaa tiukkoja neuvotteluja. Helsingin kaupunki on henkilöstöpolitiikan kannalta hyvä työnantaja. Nyt yhteispäivystysjärjestelyissä moni miettii, mikä muuttuu, säilyykö duuni, säilyvätkö esimiehet.

JUKOsta: Joka laivaan ja bussiin riittää jukolaisia, missään neuvottelupöydässä ei pääse meistä eroon. Monen eri alan edustaminen luo tiettyjä haasteita yhteistoiminnalle, mutta se tuo myös rikkauden. Kun saamme jengimme pelittämään yhteen, on meissä mahtava voimavara.

Neuvottelupäällikkö Jouni Vattulainen, JUKO:
”Luottamusmiehemme ovat edunvalvonnan kivijalka”
 
Luottamusmiespäivillä keskustelimme muun muassa näistä: Lomarahanvaihtosopimus keskustelutti jonkin verran. Sopimus on meille uusi asia, sillä aiemmin JUKO on kieltänyt, että lomarahat voitaisiin paikallisesti sopia lomapäiviksi. Nyt JUKOn kanta on muuttunut.
Myös epäpätevien palkkauksesta puhuimme, koska työnantajat ovat tulkinneet väärin kvtes:n määräyksiä: työnantajat ovat tehneet automaattisesti vähennyksen sellaisten henkilöiden palkkaan, joilla ei ole työn edellyttämää koulutusta. Nykyisen sopimuksen mukaan tämä ei ole enää mahdollista. Nyt Kuntatyönantajat viestittääkin vielä tarkemmat ohjeet asiasta.
Lisäksi sosiaalityöntekijöiden työaika aiheutti keskustelua. Vuorokautisen työvuoron enimmäismäärää ei ollut aiemmin rajoitettu, nyt uusien määräyksien mukaan se on enintään 9 tuntia. Tätä etua eivät kaikki työnantajat ja työntekijät haluaisi, mutta meidän mielestämme saadusta edusta ei pidä lähteä sopimaan pois.
 
Pääluottamusmiespäivien tärkeydestä: Kanssakäyminen kasvokkain on ehdottoman tärkeää. Päivillä kaikki tutustumme toisiimme ja verkostoidumme. Ilmapiirin luomme niin hyväksi, että kaikki voivat laajasti ja vapaasti keskustella niin luentojen aikana kuin niiden ulkopuolellakin.
 
Pääluottamusmiesten tärkeydestä: Luottamusmiehemme ovat työmarkkinaedunvalvonnan kivijalka, tärkein osa akavalaista edunvalvontaa. Kun yksittäiselle ihmiselle tulee työssään ongelma, hän voi hakea apua luottamusmieheltä. Näissä tilanteissa hän konkreettisesti näkee, mistä hän maksaa liittonsa jäsenmaksua.

Lue myös:

JUKOn pääluottamusmiespäivät kokosi 30 suurinta ja Jan Vapaavuoren

Blogi: Julkisen sektorin kannattaa rehvastella luottamusmiehillään